tiistai 7. lokakuuta 2014

Lasten sijoitussalkut

Kun oma sijoittaminen on jäissä, niin on aikaa katsastella lasten salkkuja.

Kahdelle vanhimmalle lapselle ostettiin kesällä 2012 Huhtamäen osakkeita 40 kappaletta kummallekin. Osakkeista maksetiin aikanaan 461 euroa ja jokunen sentti päälle. Sijoitus on ollut ihan tuottava ja nyt osakkeiden arvo on ollut siinä 860 euron tietämillä. Syyskuun alussa teimme toisen siirron ja kullekin lapselle ostetiin Neste Oilin osakkeita (65 kpl ja 984 euroa/lapsi). Nämäkin ovat ainakin tällä hetkellä olleet plussalla n. 120 euroa.

Nyt vuoden vaihteen lähestyessä on tullut mieleen, että voisimme myydä osan noista Huhtamäen osakkeista. Niiden hinta on noussut yli 80 %, joten voittoja voisi kotiuttaa. Ajatuksena on hyödyntää alle tuhannen eron myynnin verottomuutta, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole myydä suurinta osaa osakkeista. Mielessäni olen ajatellut, että voisimme myydä noin kolmensadan euron edestä osakkeita. Tällöin Huhtamäen osakkeiden arvo olisi n. 550 euroa ja näillä myynnistä saatavilla varoilla voisi sitten ostaa jotakin toista osaketta. Lasten tileillä on vielä muutama satanen, joten ostoon voisi käyttää n. 600 euroa. Nuorimmalla ei näitä Huhtamäen osakkeita ole, joten hänen tiliään voisi rokottaa vähän enemmän, jotta hänellekin saisi ostettu toistakin osaketta Nesteen seuraksi.

Osakkeen myyminen kuitenkin mietityttää. Osakkeita on kuitenkin niin vähän, että varsinaista hajautusta ei kannattane tehdä. Kyseessä on kuitenkin alle 2000 euron arvoiset salkut. Uskoa Huhtamäkeen on vielä, joten kannattaisiko nuo muutamat osakkeet kuitenkin pitää salkussa. Onko uusi ostettava osake sitten kuitenkaan sen parempi. Tällä hetkellä Wärtsilän osake on vahvimpana ostoslistalla. Onko kyseessä turha keikaus, vai annetaanko pienten säästöjen olla tileillä ja tehdään uusi hankinta sitten taas parin vuoden päästä, kun tileille on kertynyt vähän enemmän rahaa.

perjantai 29. elokuuta 2014

Kesäloma päättymässä

Hiljaista on ollut blogirintamalla, mutta nyt on vihdoin aika terästäytyä. Kesäloma on syytä unohtaa ja jatkaa syksyistä aherrusta. Taloudellinen tilanne on mennyt keväällä alkaneita uria. Tulot eivät kata menoja ja säästöjä kuluu joka kuukausi. Menoja on tasaisesti sen noin 1000 euroa tuloja enemmän. Olen laskenut, että käteisvarani juuri ja juuri riittävät vuoden vaihteeseen asti ja sitten palaankin palkkatyön ääreen tilit tyhjänä. Pieniin sijoituksiini en tosin aio koskea, vaan ne haluan säilyttää jatkossakin.

Säästämisestä on minun turha tänne blogiin juuri kirjoittaa. Tällä hetkellä se ei minulta onnistu, eikä motivaatiota juurikaan ole vähentää kulutusta. Näitä kotona vietettyjä vuosia vartenhan olen säästänytkin. Rahaa kuluu vieläkin eniten ruokaan ja autoiluun. Niihin budjetoimani raha ei riitä minään kuukautena. Aina paukkuu ylitse. Myös lapsille olen hankkinut kaikkea tarvittavaa hintoihin juuri katsomatta.

Itseeni en ole niinkään rahallisesti panostanut. Kesällä tuli hankittua viitisen kiloa lisää elopainoa, joten käytettävien vaatteiden valikoima on supistunut huomattavasti (syitä lihomiselle on tietenkin herkuttelu ja liikkumattomuuse sekä imetyksen lopettaminen). En kuitenkaan ole ajatellut hankkia uusiakaan. Näillä mennään ja toivottavasti vuoden vaihteessa mahtuu jo päälle vanhat työvaatteetkin, jotta uusia ei tarvitse hankkia.



maanantai 12. toukokuuta 2014

Suomen vuokranantajat ry:n jäseneksi?

Viikonloppuna sain yhdeltä kaverilta suosituksen liittyä Suomen vuokranantajat ry:n jäseneksi. On kuulemma ihan hyvä yhdistys ja hän ainakin on saanut sieltä tarvittavaa tietoa, koulutusta ja apua. Mietin nyt itse, että onko yhdistyksen jäsenyys mulle hyödyksi. Nettisivujen mukaan jäsenmaksusta saisi vähän alennusta, jos nyt liittyy kesken vuotta.

Onko joku teistä yhdistyksen jäsen ja mitä kokemuksia teillä siitä on? Minkälainen yhdistys on ja saako jäsenmaksulle vastinetta?

torstai 8. toukokuuta 2014

Vaatimattomat osinkotuloni

Tämän vuoden osingot on nyt tulleet tilille. Osinkotuloni ovat hyvin vaatimattomat, mutta toivottavasti ne vuosittain lisääntyvät ja joskus ne muodostaisivat jo jonkin huomattavamman summan. Nyt mentiin näin:

Neste Oil maksoi osinkona yhteensä 80,39 euroa, Huhtamäki 54,49 euroa ja Fortum 45,07 euroa. Yhteensä siis tilille kilahti 179,95 euroa. Verottajan tilille kilahti minun osingoistani yhteensä 61,83 euroa, joten ihan osattomaksi ei verottajakaan jäänyt. Tällä osinkotulolla ei vielä heittäydytä taloudellisesti riippumattomaksi, mutta saahan sillä jo useamman päivän ruuat ostettua, pidettyä synttärikutsut tai maksettua tämän kuun autoon kuluvat menot. 

Viime vuonna tililleni tuli osinkoa 34,51 euroa, joten suunta on sentään oikea. Tosin pääomaakin on käytetty osakkeiden ostoon melkein 4400 euroa., joten ilmaista kasvu ei ole ollut. Tavoitteeksi voisin asettaa itselleni sen, että osingon määrä tulee nousta joka vuosi. Tänä vuonna osakkeiden osto jäänee melko pieneksi, mutta ehkä seuraavina vuosina pystyn hankkimaan niitä enemmän ja siten osingonkasvukin on rivakampaa.

Muokattu Fortumin maksaman osingonmäärä. Oli ensin vahingossa bruttona. Yhteismäärä oli oikein.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Huhtikuun yhteenveto

Toukokuu on jo pitkällä kun vasta ehdin laskeskella huhtikuun menojani ja tässä ne nyt ovat:

Puhelinkuluihin olen budjetoinut 40 euroa. Maaliskuusssa niihin kului lähes 60 euroa, mutta nyt huhtikuussa pysyin paremmin budjetissa. Niihin kului 40,57 euroa.

Autoiluun olen varannut yhteensä 120 euroa. Maaliskuussa tämä ylittyi reilusti eli yhteensä 160 euroa ja huhtikuussa ei pysytty edes tässä. Rahaa paloi 170 euroa. Tähän sisältyi bensaa tai paremminkin dieseliä yhteensä 130 eurolla ja sitten päälle vielä renkaanvaihto ja yksi autopesu. Nyt keväällä olen käynyt normaalia useammin pesemässä autoa, jotta suolat saa huuhdottua pois, mutta nyt pitänee jättää se tekemättä, niin budjetti pysyy paremmin kasassa. Tosin toukokuussakin olen jo kerran käynyt...

Lasten budjetti oli 100 euroa. Maaliskuussa meni n. 150 euroa. Tässä kuussa tähän samaan luokkaan laskin myös sukulaislasten lahjat, kun ne olivat samoissa ostoksissa. Niitä oli ilman kuittia hankala erottaa toisistaan. Laskin tähän mukaan myös virpomistarvikkeiden hinnan ja vappuostokset, joten budjetissa ei tietenkään pysytty. Nyt niihin meni 176,46 euroa.

Muihin laskuihin budjetoin 170 euroa. Maaliskuussa paloi 190 euroa sis. lääkärikuluja. Huhtikuussa tuli maksettavaksi Hesarin viikonloppulehti sekä MLL:n jäsenmaksu, joten laskuihin meni 118,50 euroa. Niiden lisäksi kävin apteekissa, jonne hupeni yhden lapsen lääkkeisiin 14,58 euroa. Yhteensä siis 133 euroa. Budjetissa siis pysytiin.

Muita kuluja varten jätin vielä 90 euron kaatoluokan. Tähän kerääntyi kuluja yhteensä 214,89 euroa sisältäen parkkimaksun, pankin palvelumaksut, kaksi ravintola kertaa, 40 euron käteisnoston ja miehen synttärilahjan. Kallein hankinta oli tuo miehen synttärilahja. Ostin hänelle juoksupaidan ja sillä piti mennä, mutta sitten alennusmyynnistä löysin myös tosi edullisesti hiihtoasun. Se oli juuri sopiva hänelle. Ensin ajattelin, että jos antaisin sen vasta jouluna tai talvella nimpparilahjaksi, mutta hän oli juuri Leville lähdössä, joten puku tarvittiin heti käyttöön. Lahja oli tavallista kalliimpi, mutta tuli tarpeeseen.

Ruokakuluihin en ole budjetoinut mitään, koska minulta menee suoraan S-pankin tilille 300 euroa ja se käytetään ruokaan. Viime kuussa tuli kuitenkin yllätyksenä että tuon siirron lisäksi käytin rahaa ruokaan toisen mokoman eli vielä 330 euroa. Tässä kuussa olin vähän tarkempi ja ruokakulut tippuivatkin. Nyt niihin kului tuon S-pankin siirron lisäksi 150 euroa. Vähennystä siis viime kuusta roimasti. Tähän olen ihan tyytyväinen, koska mielestäni nämä kulut eivät suoraan siirtyneet miehen maksettavaksi, vaan säästöä kertyi ihan oikeasti.

520 euron budjetti ylittyi maaliskuussa 417,74 eurolla ja huhtikuussa enää 351,46 eurolla. Suunta on siis oikea, vaikka vielä on petrattavaa. Toukokuuhun haastetta tuo omien lasten syntymäpäiväjuhlat sekä vappu ja tässä kuussa olen menossa myös oikeaan ravintolaan syömään ihan kunnolla, eikä kyse ole vain pelkistä Ikean lihapullista.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sijoitussalkun tilanne

Avasin marraskuulla sijoitussalkun Nordnettiin ja siirsin Nordnettiin rahaa yhteensä 4 500 euroa. Tein yhteensä neljä osakeostosta ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, jolloin osakeostot olivat halvempia. Rahaa osakeostoksiin meni yhteensä 4372,75 euroa ja tilille jäi 127,25 euroa. Nyt kun ostoksista on kulunut jo jokin hetki, on aika antaa väliraportti siitä, mikä salkun tilanne on tällä hetkellä.

Ensimmäinen hankintani oli Talvivaara, jonka osakkeita ostin samana päivänä, kun yhtiön johto oli pitänyt tiedostustilaisuuden yhtiön hakeutumisesta velkajärjestelyyn. Velkajärjestelyyn pääsy ei tällöin ollut varmuutta, joten tilanne oli yhtiön kannalta lähes katastrofaalinen. Yhtiön kurssi lähti kuitenkin nousuun, eikä ole varsinaisesti ollut tuon jälkeen miinuksella ollenkaan (ihan ensimmäisien päivien tilannetta en muista). Alkuun osakkeen arvo nousi reilusti ja mietin osakkeen realisoimista, mutta päätin sen kuitenkin pitää ja katsoa, miten sen arvo kehittyy. Vuoden alusta osakkeen arvo on laskenut vähitellen, mutta juuri ennen pääsiäistä se taas pompahti. 250 euron lottoarpani on noussut 138 %.

Samana päivänä ostin myös Fortumin osakkeita. Sen arvo on vakaampi, eikä suuria tuottoja ei ollut silloinkaan näkyvissä. Ostopäivän kurssi ei ollut mitenkään erityisen suotuinen ja sen jälkeen kurssi on kehittynyt suuntaan jos toiseenkin. Aluksi kurssi nousi jonkun verran mutta on sitten tippunut pari kertaa ihan reilusti. Tällä hetkellä kurssi on miinuksella reilu 6 prosenttia. Euroissa se tekee 56 euroa. Osakeista on kuitenkin maksettu tältä väliin osinko, jota sain tilille 45 euroa. Tämän kun lisää tuohon tappioon, ollaankin lähes lähtötilanteessa. Plus miinus nolla tilanteesta jatketaan.

Joulukuussa tein toiset kaksi hankintaa. Neste Oilin osakekurssi on myös sahannut edes takaisin. Miinuksella se oli tammikuussa, mutta sen jälkeen se on pysynyt plussalla. Tosin osingon irtoamisen jälkeen on ollut pudotusta. Tällä hetkellä 6,7 prosenttia plussalla ja kun arvoon lisää vielä osingon n. 53 euroa, on sijoitus jo ihan mukavastikin plussalla.

Viimeinen ostoni oli Huhtamäki. Sitä ostin pari kuukautta selvästi liian myöhään. Kurssi nousi juuri lokakuussa ja sen jälkeen kurssi on ollut vakaampaa. Tämäkin on toki vielä plussalla vajaa kuusi prosenttia, mutta siinä tullee tapahtumaan laskua, kun osinko myöhemmin irtoaa. Toisaalta tämä osake ei ole mikään osinkokone, kun yritys on maksanut aika nihkeästi osinkoa. Ehkä osingon vuoksi ostajia ei niin löydy. Ehkä...

Nyt 4500 euron sijoitus on noussut 5090 euroon, joten tyytyväinen täytyy olla, vaikka sijoituspäätösten takana ei suurta analyysiä ollutkaan. Moukan tuuria siis tai sitten tilanne on se, että kaikki osakkeet ovat olleet nousussa ja muut osakkeet ovat nousseet enemmänkin. Mutta näillä nyt kuitenkin mennään. Käteistä tilillä on nyt reilu 200 euroa ja se lähtee nyt kuukausittain ETF:iin.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lasten sijoitussalkku

Lasten varojen sijoittaminen on sikäli hankalaa, että kyseessä on toisen ihmisen varojen sijoittaminen. Me vanhemmat teemme nyt mahdollisimman hyviä päätöksiä, mutta ehkä lapsi aikuistuessaan on kuitenkin eri mieltä päätöstemme järkevyydestä. Ehkä heistä kasvaa sijoitusguruja, jotka nauravat meidän räpellykselle, vaikka jälkiviisaus on aina helpompaa.

Lasten varojen sijoittamisesta tekee vielä haateellisempaa se, kun on useampi lapsi. Silloin pitää miettiä tasapuolisuutta ja sitä, tarkoittaako se, että kullekin lapselle ostetaan samalla euromäärällä, samoja osakkeita ja samana päivänä. Tällöin lapsille muodostuu identtiset salkut. Vai pitäisikö sijoitussalkkujen sisältö olla erilainen, jotta samaa virhettä ei tulisi tehtyä jokaisen lapsen salkkuun? Mitä jos täysi-ikäistyessään yhden salkun varoilla tekee kuukauden Interrail-matkan ja toinen voi ostaa itselleen opiskelija-asunnon?

Olemme tehneet vasta yhden oston lasten sijoitussalkkuun. Ostimme Huhtamäen osakkeita. Tällöin teimme helpommin tasapuoliselta näyttävän ratkaisun ja ostimme lasten salkkuihin samalla summalla ja samana päivänä. Tosin tilanne ei ole enää täysin tasapuolinen, kun nuorin lapsemme syntyi vasta tämän jälkeen, eikä hänellä tietenkään tuolloin ollut sijoitussalkkua eikä myöskään omaa pankkitiliä tai varoja.

Seuraava ostos on harkinnassa, kuten viimeksi kirjoitin ja siinä tekisi mieli jo ostaa jokaiselle jotakin erilaista. Samojen osakkeiden ostaminen kolmeen kertaan ei vaikuta kovin järkevältä hajauttamisen kannalta, mutta tällöin salkkujen arvot eivät enää olekaan samat. Aikaisemmin ostimme myös samalla summalla. Mikäli päädymme ostamaan jokaiselle eri osakkeita, ei ostettavien erienkään en tarvitse olla täysin saman hintaiset. Tällöin se, jonka tilillä on enemmän rahaa, voi sijoittaa enemmän, eikä hänen sijoituksensa enimmäismäärä ole sidottu sisarusten tilien saldoon. Tällä hetkellä tosin erot lasten tileissä eivät ole juuri merkittävät, vaan kyse on vain muutamista satasista.

Lasten omaisuuden arvo on vielä hyvin vaatimaton, joten emme ole tilivelvollisia maistraatille. (Maistraattihan tulee kuvioihin silloin kun lapsen omaisuuden arvo ylittää 20 000 euroa.) Myöskään maistraatin luvan hakeminen toimiin ei ole tullut ajankohtaiseksi. Onko jollakin muulla kokemusta tilinpidosta ja maistraatin luvista sijoitustoiminnassa? Oletteko sijoittaneet erikoisrahastoihin, jotka vaativat maistraatin luvan? Saako tällaisen luvan, vai onko vastaus yleensä kielteinen?

Miten te olette lasten varoja sijoittaneet? Pankkitillle, rahastoihin, osakkeisiin, S-osuuksiin tai johonkin muuhun?


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Lapset ja raha

Luin jostakin lehdestä (ehkä haen sen artikkelin vielä käsiini) lasten talouden opetuksesta. Ne opit taisivat olla aika abstrakteja, kun en niistä yhtäkään pysty enää muistamaan. Mutta minun suuntaviivani aiheesta lapset ja rahat ovat seuraavat:

1. Lapsi saa käyttää rahaa jo pienestä pitäen.
Meillä on kolme lasta, joista kaksi on jo päässyt käyttämään rahaa. Käymme lähes viikottain paikallisella kahvila/kioskilla, josta lapset saavat tehdä hankintoja. Täällä kioskissa ei käy lainkaan kortit, joten siellä on pakko maksaa käteisellä. Näin lapset oppivat käteisen käyttöä. Käteisellä ei paljoa tule maksettua, joten tuo on hyvä paikka lasten harjoitteluun. Rahat ovat meidän vanhempien rahaa, mutta lapset saavat ostaa kaksi syötävää/herkkua kumpikin ja maksavat sitten itse ostoksensa. Vaihtoraha palautetaan äidille, vaikka lapset sen jo mielellään ottaisivat itselleenkin.

2. Lapsilla on omaa rahaa omassa käytössään.
Vanhimmilla lapsilla on hieman omaa rahaa. Tällä hetkellä en ole ihan varma, että kuinka paljon heillä sitä on, mutta kyse on muutamasta eurosta, enintään 10 euroa. Tätä summaa he ovat innokkaasti säästäneet, eikä rahoja ole käytetty mihinkään. Kanarian matkalle he ottivat rahaa mukaan kumpikin ja kumpikin osti matkalta itselleen kukkaron, joten nämä rahat ovat talletettu. Eilen virvontapalkkana he saivat muutaman euron kumpikin ja ne vietiin kiireesti kukkaroon säästöön. Vielä ei ole tarvetta kuukausi/viikkorahaan, mutta ehkä se sitten kouluikäisenä tulee ajankohtaiseksi.

Tällaisen oman rahan he saavat käyttää itse ja vaikka hävittää sen, jos niin käy. Minä en huolehdi siitä ja he saavat itse päättää mitä sillä ostavat. Vielä omia ostoksia ei ole em. kukkaroiden lisäksi tehty, eikä rahan olemassa oloa varsinaisesti muisteta, kuin vain kukkaron nähdessään. Jatkossa pyrin pitämään itse näppini erossa heidän päätöksistään. Vaikka heidän ostoksensa olisivat minusta täysin turhia, voivat he ne kuitenkin omilla rahoilla tehdä. Voi säästää tai käyttää, miten vaan.

3. Lapsilla on omat tilit ja varat.
Kullakin lapsella on oma tili, jonne on tallettettu heidän kaikki kaste- ja synttärilahjaksi saadut rahat. Vielä näihin varoihin ei ole juurikaan koskettu (ei nostoja tileiltä). Emme ole käyttäneet näitä varoja heidän tarpeisiinsa, vaikka siihen ne ovat tarkoitettu. Ne on tarkoitus säästää ja sijoittaa siten, että lapsi saa ne sitten joskus täysi-ikäisenä haltuunsa. Toki mahdollista on, että niitä käytettään jo ennen, mutta ensisijainen ajatus on säästää ne.

4. Lapsi päättää yhdessä vanhemman kanssa siitä, miten hän pankissa olevat varansa käytetään.
Lapset ovat vielä niin pieniä, että tämä ei ole vielä ollut ajankohtaista. Lasten tilit ovat liitetty vanhempien verkkopankkiin ja heille on avattu omat arvopaperisäilytykset. Kahdelle vanhemmalle lapselle ostettiin yhden yrityksen osakkeita lähes kaksi vuotta sitten. Tämän päätöksen tekivät tietenkin yksin vanhemmat, koska lapset eivät vielä voineet asiaa ymmärtää ja osallistua päätöksen tekoon. Tarkoituksena on piakkoin ostaa osakkeita lisää, jotta myös nuorimmalle alkaisi kertyä osakkeita.

Näiden tulevien osakkeiden ostoon varmaan pääsevät osallistumaan lapsetkin. Ajatuksena on, että mies valitsee ensin yrityksiä, joiden osakkeita lapsille voisi ostaa ja sitten nämä yritysten nimet kirjoitetaan erillisille papereille. Lapset saavat sitten itse valita, että minkä yrityksen he valitsevat. Tavallaan kyse on arpajaisista, joissa huonoja vaihtoehtoja ei ole mukana.

Vähitellen lasten kasvaessa heillä on yhä enemmän mahdollisuuksia ymmärtää sijoittamista ja säästämistä, joten vasta silloin heidän mielipidettään kysytään tarkemmin.

5. Lapset mukaan perheen taloutta suunniteltaessa.
Tarkoituksena on opettaa lapsille sitä, miten rahaa tulee ja minne se menee, mihin meillä on varaa heti ja mihin pitää säästää, milloin otetaan velkaa ja miten sen takaisinmaksu järjestyy. Lasten pitäisi pystyä ymmärtämään täysi-ikäisenä perheen talouden pelisäännöt ja reunaviivat, jotta oma rahankäyttö ei pääsisi riistäytymään käsistä. Ehkä tulevaisuudessa pidetään perhepalavereja, tehdään kirjanpitoa, sovitaan yhteisistä säännöistä ja säästökohteista sekä kokeillaan kuukautta teinipomon alaisuudessa.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Omat perusteluni asuntosijoittamiseen

Vaikka jollakin tasolla tiedostan, että asuntosijoittamisessa on tällä hetkellä boomi päällä, eikä se ehkä ole enää kovin kannattavaa, kiinnostaa se silti minua. Itse olen perustellut itselleni asuntosijoittamisen seuraavasti.

Suurin taloudellinen katastrofi, joka voisi minua nyt kohdata, olisi yksin jääminen lasten kanssa. Mikäli parisuhteeni mieheni kanssa päättyisi (ero, kuolema), joutuisin hetimmiten hankkimaan itselleni ja lapsilleni uuden kodin. Tällöin tarvitsisin ison lainan lisäksi myös pääomaa, jolla voisin rahoittaa kodin oston.

Suuren katastrofin iskiessä en voisi valita ajankohtaa, jolloin ostan kodin. En siis voi suunnitella sitä, että ostaisin asunnon aikana, jolloin asuntojen hinnat olisivat mahdollisimman matalalla. Ne voivat olla juuri silloin todella korkealla ja ostaminen tulisi todella kalliiksi. Asunnnon ostaminen voi myös tulla ajankohtaiseksi ehkä jo huomenna, kymmenen vuoden päästä, tai ei ehkä koskaan. Rahoja ei voi vaan makuuttaa odottamassa säästötilillä ajankohtaa, jota ei ehkä koskaan tule, koska silloin niiden arvo laskisi koko ajan.

Olen miettinyt sitä, mistä kaupungista ja mistä kaupunginosasta todennäköisimmin ostaisin asunnon, jos asunnon osto tulisi piankin ajankohtaiseksi. Olen miettinyt, että mikäli alueella sijaitsevien asuntojen arvo tulee nousemaan lähivuosina, olisi erityisen tärkeää että myös minun säästöjeni arvo nousisi vastaavassa suhteessa. Pahinta olisi, että ostettavan asunnon arvo olisi noussut lähes ennätyshintoihin ja samalla säästämäni pääoman arvo olisi ennätysalhaalla. Tällöin asunnon ostaminen olisi todella vaikeaa. Mikäli sijoittaisin suurimman osan säästöistäni rahastoihin tai pörssiosakkeisiin, voisi käydä juuri siten, että niiden arvo olisi juuri pudonnut kuoppaan ja asuntojen hinnat porskuttaisivat vielä nousujohteisesti. Toki nekin voisivat piankin alkaa laskea, mutta minulla ei olisi kauaa sitä aikaa odotella. Tilanne voisi tietenkin olla myös päinvastainen, jolloin minun pääomani olisi kasvanut suhteessa enemmän, mutta siihen en ole uskaltanut luottaa. Pessimisti ei pety -periaatteella.

Säästämisessä olen myöskin halukas käyttämään velkaa tai velkavipua, kuten sitä tunnutaan kutsuttavan. Suurin osa ikäluokastani on tällä hetkellä vahvasti velkaisia, kun asuntolainojen määrät ovat huipussaan. Myös minä olen valmis kulkemaan tässä suhteessa joukon mukana ja ottamaan lainaa. Osa sijoittajista käyttää velkaa pörssiosakkeiden ja muiden rahoitusinstrumenttien hankintaan. Tämä ei kuitenkaan ole tuntunut minusta turvalliselta. En uskalla käyttää muiden ihmisten rahaa sijoittamalla sitä pörssiin, joka mielessäni kuitenkin vertautuu jossakin mielessä veikkauksen lottoarvontaan. Hyvällä tuurilla voit voittaa, huonolla käteen jää musta pekka. En usko, että nukkuisin hyvin, mikäli lainarahat olisin laittanut pörssiin. Vielä se voisi mennä, mikäli lainaa olisi todella vähän ja muuta omaisuutta vastaavasti paljon. Mutta niin onnellista tilannetta ei minulla ole.

Päädyinkin siten ostamaan sijoitusasunnon (tai kaksi) juuri niiltä seudulta, josta asunnon aikoisin ostaa. Tällöin sijoitukseni arvo seuraisi mahdollisimman tarkasti alueella olevien muiden asuntojen arvoja. Toki nyt hankkimani asunnot eivät ole sopivan kokoisia nelihenkisen perheen pitkäaikaiseksi kodiksi, vaan ne ovat pieniä asuntoja. Tällöin niiden tuotto on parempi, joskin niiden jälleenmyyntihinta voi osittain liikkua erisuuntaan kuin alueella olevien perheasuntojen, mutta sen riskin joudun ottamaan. Isomman asunnon vuokraaminen olisi vaikeampaa, niiden hinnat olisivat korkeammat ja tuotto suhteessa siihen käytettyyn pääomaan vielä huonompi.

Asunnon uskallan ostaa velkarahalla, eikä sen ostaminen ilman velkaa ole useinkaan mahdollista. Eikä ainakaan ensiasunnon ostaminen. Toki ensiasunnon ostajan verovapauden menetin, mutta toivottavasti taloudellinen katastrofi ei tulisi ennen kuin täytän 40 vuotta, joten sen puolesta verovapauden voisin menettää joka tapauksessa.

Sijoitusasunnon ostamisessa minulla ei siis ole ollut ruusuisia kuvitelmia niiden hyvästä tuotosta ja nopeasta rikastumisesta, vaan oman kodin ostamisen ennakoimisessa ja lainanhoitamisesta ennakkoon. Tällöin otan asuntolainan nyt, saan korot täysimääräisesti lyhennettyä, saan asunnosta pientä tuottoa ja lyhennän lainaa nyt. Kodin ostan vasta myöhemmin, jolloin lainaa on jo lyhennetty useampia vuosia ja pääomaa on kertynyt.

Ei ehkä täydellinen suunnitelma, mutta sellainen jonka kanssa minä pystyn elämään.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jokapojan asuntosijoittaminen

Asuntosijoittaminen on jo varmaan pian saavuttamassa kyllästymispisteen. Ainahan sanotaan, että kun taksikuski antaa vinkin ostaa jotakin osaketta, on sen myymisessä jo kiire tai se on jo myöhästä. Nyt on musta alkanut tuntua siltä, että asuntosijoittaminen on saavuttamassa jo tämän pisteen tai se ainakin sen saavuttaa.

Asuntosijoittaminen on ollut ennen vauraamman väen sijoitusmuoto. On ostettu asuntoja arvopaikoilta Helsingistä halvalla 1960-luvulla ja vähän sen jälkeen. Nyt nämä vuokra-asunnot ovat periytyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle omaisuutta kertyykin mukavasti. Sijoitusasunto on ollut tavallisen tallaajan ulottumattomissa, niiden tuotto on ollut vakaata ja asunnon arvo on noussut moninkertaiseksi.

Nyt asuntosijoittamisesta haaveilee kaikki. Asuntosijoittamisesta kirjoitetaan kirja, pidetään blogia, televisiosta tuttu talousneuvoja kannustaa jollakin tasolla asuntosijoittamiseen jne. Nyt jo tosi monella mattimeikäläisellä on sijoitusasunto. Mietin omaa sukuani, joka on varmaankin hyvin keskiluokkainen ja aika monella perheellä on sijoitusasunto, yksi tai useampi.

Sijoitusasunnon ostaminen on jo lähes jokaisen huulilla ja se kertonee sen, että siihen trendiin ei ole enää järkeä hypätä, vaan nyt on aika keksiä jotakin muuta. Sijoitusasunnolla ei enää rikastu, jos sillä on koskaan rikastunutkaan ja voitonkin tekeminen tullee vaikeammaksi. Viimeinen niitti taitaa olla se, että myös S-pankki on lanseerannut S-asuntorahaston. Nyt on meille tuulipukuihmisille sitten auennut asuntosijoittaminen ruokaa ostamalla (minimisijoitus 200, joten ehkä ei onnistu bonusten kautta, mutta ajatuksellisesti näin.)

Sinäänsä hyvä aika tehdä tämä havainto kun omasta asunnon ostosta on aikaa vain pari kuukautta... Nyt pitäisi keksiä se viiisasten kivi, jota kohden kannattaa mennä. Pitäisi mennä erisuuntaan kuin muut, mutta siihen ei helppoja vastauksia ole, eivätkä ne vastaukset kovin helposti minua löydä, siihen olen liian joukonmukanakulkija.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Maaliskuun yhteenveto

Tein vähän summamutikassa itselleni budjetin kuukausimenoihin. Budjetti on ihanne, johon on tarkoitus pyrkiä ja tässä kuussa ei siihen ihan päästy.

Puhelinkuluihin budjetoin 40 euroa. Mulle tulee kaksi puhelinlaskua kuukaudessa ja niiden määrä on aika helppo arvioida. Tässä kuussa tässä mentiin kuitenkin yli. Puhelinlaskujen summa oli 43,70 euroa ja tavanomaisen kahden laskun sijasta ehdin jo tässä kuussa saada ja myös maksaa eräpäivänä kolmannen laskun. Puhelinkulut nousivat yhteensä 59,40 euroa. Jos tuo eräpäivä on jatkossakin kuun viimeinen päivä, niin ensi kuun puhelinlaskut ovat noin budjetin luokkaa, eikä säästöä siinä synny.

Bensaan ja autoon varasin yhteensä 120 euroa. Myös tässä mentiin yli. 140 euroa meni bensaan, mutta sitten kävin vielä kerran autopesussa, huuhtomassa suolat pois. Kaikkiaan autoon meni siten rahaa 160 euroa.

Lapsiin budjetoin 100 euroa. Tässä on ajateltu lähinnä vaatteita. Tämänkin budjetin sain ylittymään, eli 146,95 euroa. Olin lastenvaatekutsuilla ala Pomp de lux ja en voinut vastustaa kiusausta, joten laskua kertyi 105 euroa. Ostin tyttöille yhden vaatekerran eli paita, sukkikset, farkkushortsit ja neuletakin sekä vielä yhden t-paidan. Tyttöjen kanssa oltiin myös kerran vaatekaupoilla ja mukaan lähti farkkuhame ja vauvalle pari bodyä. Näistä siis sain koottua tuon summan. Ilman vaatekutsuja homma olisi mennyt ihan putkeen ja rahaa olisi säästynyt ensi kuulle. Ensi kuussa kun tämä budjetti ylittyy varmasti, koska on pakko hankkia taas ulkovaatteita.

Muihin laskuihin budjetoin 170 euroa. Laskuista erääntyi tässä kuussa yksi vakuutusmaksu, joka bonusten jälkeen teki 19,48 euroa. Minä kävin hammaslääkärissä ja sieltä lähettivät parikin laskua. 82,10 euroa sekä 10,28 euroa. Myös lapset kävivät lääkärissä ja apteekkiinkin meni (tämä ei ehkä ole varsinainen lasku, mutta huomioidaan se nyt kuitenkin tässä). Vakuutusyhtiö palauttaa näistä kuluista jotakin, mutta itse maksettavaksi jää noin. 77 euroa. Näillä kuluilla sain sitten tämänkin budjettikohdan ylittymään ja se oli yhteensä 188,86 euroa.

Muita kuluja varten jätin vielä 90 euron kaatoluokan. Tähän kerääntyi kuluja yhteensä 52,53 euroa sisältäen parkkimaksun, pankin palvelumaksut, kaksi ravintola kertaa, imetystopin ja tuparilahjan.

Ylityksistä huolimatta olisin ollut kohtuullisen tyytyväinen rahankäyttööni, mutta ei tässä valitettavasti vielä ollut kaikki. Tässä olisi siis vain budjetissa huomioidut menot. Näiden lisäksi rahaa paloi ruokaan. Olin budjetoinut siihen kiinteästi 300 euroa. Tämän summan siirrän aina kuukauden alussa S-tilille ja sieltä se sujuvasti kuluu ruokaan. Tämä on meidän perheessä ainoa tili, jonne kummallakin on käyttöoikeus ja kortti, joten mieskin käyttää tätä tiliä ja ostaa ruokaa S-tililtä. Mä en sen suuremmin seuraa miten tuo raha tuolta kuluu. Ainoastaan kerron sitten miehelle, kun vihreää korttia ei enää voi käyttää.

S-tilin lisäksi minulta meni omilta käyttötileiltä ruokaan yhteensä 330 euroa. Mitään kovin erikoista ei meillä tässä kuussa ollut. Tosin yhtenä viikonloppuna oli ruokavieraita ja tällöin viikonloppu ostokset maksoivat ehkä vähän normaalia enemmän eli 148,50 euroa.

 Eli budjetti ylittyi kaksin kertaisesti. Rahaa ruokaan paloi minulta siis yhteensä 630 euroa ja se on kieltämättä aika paljon, kun viisihenkisen perheemme lapset ovat kuitenkin vielä pieniä ja siten myös pieniruokaisia. Tässä olisi kehittämisen paikka. Toisaalta en vaan osaa säästää ruuasta, koska se on se mihin haluan panostaa. Mielestäni meillä ei kuitenkaan osteta mitään erikoisuuksia. Jauhelihaa, broilerin fileesuikaleita, leipää, leikkelettä, hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä, maitotuotteita ja sanoinko vielä että hedelmiä. Ja eihän se ruoka varsinaisesti kovin kallista ole. Jauhelihakeiton tekee aika edullisesti, mutta ne jogurtit ja leivänpäälliset ym. Meillä ei osteta tupakkaa, olutta, alkoholijuomia, sipsejä ym. kallita nautintoaineita, joten silläkään ei meidän laskuja selitetä. Vaippoja tai korviketta ei myöskään kaupasta ole tuotu.

Miten ruokalaskua sitten saisi pienetymään? Toki niin, että mä en kävisi kaupassa, vaan mies kävisi, jolloin hän myös maksaisi ruuan. Mutta se vain siirtäisi "ongelmaa" eikä olisi kovin reilua.

520 euron sijasta rahaa paloi siis 937,74 euroa maaliskuussa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Talous alamäessä

Olen väkisinkin ajatellut aika paljon Suomen valtion talouden tilaa ja huonossa hapessa se tuntuu olevan. Velkaa otetaan yhä enemmän ja maksun aikaa yritetään siirtää koko ajan kauemmas. Ei vielä tämän hallituksen aikana koska se ei nyt jostakin syystä ole mahdollista. Ensi hallituskautena sitten, silloin on paljon helpompaa. Noinkohan. Se on vähän kuin ihmisten oma talous. Nyt on nuo ja nuo laskut, mutta ensi kuussa ei tule mitään yllättävää, tai ainakaan kesäkuussa en käytä rahaa ollenkaa...

Sote-uudistus saatiin puristettua valmiiksi. Ihan selvää minulle ei ole se, miten tilanne nyt eroaa vanhasta, mutta yliopistollisilla sairaanhoitopiireillä on nyt vetovastuu. Mahtaako alueelliset palvelut nyt heiketä ja varoja satsataan enemmän kalleihiin syöpä- ja reumahoitoihin? Onko tämä välttämättä kovinkaan huono asia? 

Mä kävin itse pitkästä aikaa terveyskeskuksessa. Äitiysneuvolassa olen toki viime vuosina käynyt, mutta sitä ennen en juuri ollenkaan. Lapsena ehkä. Kävin siis hammaslääkärissä. Mulla paikattiin kaksi reikää. Odotushuoneessa ei ollut minun lisäkseni kuin yksi henkilö ja mitään kiirettä siellä ei ollut, vaikka aikaahan sinne saa sen 6 kk odottaa. Paikka jäi hieman koholle, joten muutaman päivän päästä pääsin käymään siellä uudelleen, jotta sitä hieman hiottiin lisää. Tällä kerralla odotustilassa ei ollut minun lisäkseni muita. Ja lysti maksoi n. 140 euroa. 

Ei tuo toiminta nyt mitenkään kustannustehokkaalta vaikuttanut. Hinta oli varmaan melko verrannollinen yksityisen maksuun, kun siitä saa kelakorvauksen, mutta olisiko yksityisellä vähän hektisempää kuitenkin. Yleensä joku on siellä sentään odottamassa vuoroaan, vaikka paikalla ei olisi kuin yksi hammaslääkäri ja tuolla tk:ssa on niitä sentään jokunen, vaikka ei mistään suuresta paikasta olekaan kysymys. Kannattaako näitä ylläpitää vai pitäisikö sittenkin suosia yksityisiä? Meneekö verorahat haaskuuseen tuolla?

Budjettiriihessä tekivät leikkauspäätöksiä. Työssäkäyvien vanhempien lapsiperheet eivät tainneet siitä selvitä voittajina. Hekin tarvitsisivat vahvat etujärjestöt. Nyt ammattiliitot, EK ja muut jyrät pystyivät vaikuttamaan siihen, että heidän etujaan ei suuresti lähdetty leikkaamaan. Ansiosidonnaiseen koskettiin toki myös. 

Meidän perheeseen vaikuttaa ainakin suoraan tietenkin lapsilisien leikkaus, polttoaineen veron korotus ja työmatkavähennykset. Työntekeminen ei tullut ainakaan houkuttelevammaksi, kun kummankin meidän käydessä töissä matkaa tulee ilman lasten hoitoonviemistäkin reilu 100 km suuntaansa ja kun julkista liikennettä ei ole, omalle autolle ei ole vaihtoehtoa. Kunta jos vähentää vielä noita hoitopaikkoja niin tuohon voi pahimmillaan lisätä vielä 50 km lisää per siivu. Ei kannata asua maalla. Ehkä se onkin perusteltua, että täältä muutetaan kaupunkiin.

Aikaisemmin vilauteltiin mahdollisuutta, että lapset maksaisivat vanhempiensa hoitomaksut, mikäli vanhemmat joutuvat vanhainkotiin. Mä uskon, että tästä tulee vielä muutaman vuoden päästä ihan totta. Verorahat eivät riitä ja jos vanhuksilla ei itsellä ole varaa, niin ei ole julkisella sektorillakaan. Tällöin käydään lasten kukkarolla. Jos lapsillakaan ei ole, niin joko hoito on halvinta mahdollista tai sitten lapset voivat itse hoitaa vanhempansa, kuten joskus ennen vanhaan. Mietin jo, että ehkä päiväkotien lisäksi tulee vanhusten päiväkodit. Lapset voivat hakea vanhemmilleen hoitopaikkaa omalle työajalleen ja maksavat sitten hoitomaksua. Hoitomaksu olisi tietenkin suurempi mikäli tarvii vuorohoitoa tai viikonloppuhoitoa. Rikkaat ostavat hoitoapua ja köyhät eivät. Kukin selvitköön miten taittaa.

Synkkiä näkymiä siis povaan taloudelle. Entä sinä?

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Budjetti 3-12/2014

Viimeiset palkalliset lomapäivät on pian vietetty ja pudotus kotihoidontuelle alkaa muutaman päivän päästä. Tulot siis romahtavat ja nyt on viimeinkin otettava itseä niskasta kiinni ja laadittava budjetti loppuvuodelle. Mitenkään erityisen tiukalle en halua budjettia vetää, mutta tässäkin voi olla haastetta riittävästi, jotta se pitäisi seuraavat 10 kuukautta. Tarkoituksena on jatkossa seurata, miten pysyn budjetissani ja osoittautuuko se liian haastavaksi.

Tulot:
kotihoidontuki        n. 300 euroa
lapsilisät                    366 euroa
vuokratulo                 724 euroa                  tulot yhteensä 1 390 euroa

Kiinteät ja pakolliset menot:
1. asuntolaina             250 euroa
2. asuntolaina             450 euroa
yhtiövastike                287 euroa
yhtiövastike                190 euroa
ruokaan                     300 euroa                  menot yhteensä 1 477 euroa

Tulot eivät siis riitä kattamaan edes ns. kiinteitä menoja, vaan ne syövät säästöjä 87 euroa kuukaudessa. Näitä menoja voisi toki pienentää siten, että ottaisi lyhennysvapaata, mutta siihen en halua lähteä, vaan tarkoituksena on lyhentää lainoja ihan normaalisti.

Näiden em. menojen lisäksi maksettavaksi tulee ainakin puhelinlasku, käyttämäni auton kulut ja polttoaineet, osa perheen vakuutusmaksuista, lasten vaatteet, sukulaisilleni mahdollisesti annettavat lahjat, kaikki omat henkilökohtaiset menoni. Näihin kuluihin olen ajatellut varata 520 euroa kuukaudessa. Mikäli kuukaudessa tarvitsen lisää rahaa, pitää sitä yrittää ansaita lisätöillä tai kirpparilta. Luottokortin saldo on tällä hetkellä 0 ja tarkoituksena on pitää se nollilla jatkossakin.

Hahmottelin vähän miten tuon 520 euroa tulen käyttämään.:

puhelinkulut                 40 euroa
bensa+auto                120 euroa
muut laskut                 170 euroa
lapset                         100 euroa
muut                             90 euroa    

Lisäkuluja vuoden mitaan tulee varmasti. Tällä hetkellä näköpiirissä on uuden asunnon kalustaminen. Tällä budjetilla kalustukseen ei suuria rahoja ole käytettävissä. Toinen suurehko rahareikä on matkailu. Tälle vuodelle on suunnitelmissa vielä ainakin yksi pidennetty viikonloppu Tukholmassa, kesälomareissu kaveriperheen kanssa (kohde vielä auki, ehkä Gotlanti) ja Kanarian seikkailu loppuvuonna. Huhtikuussa oli tarkoitus mennä perheen kesken Lappiin, mutta säästäväisyyspuuskassa päätin jäädä lasten kanssa kotiin. Yritän budjetissani säästää käyttörahat lomareissuille, mutta matkat täytynee maksaa säästöistä ohi budjetin.

Jatkossa seuraan siis sitä, miten 520 euron budjetti pitää ja riittääkö se minulle, vai alkaako luottokortin saldo kasvaa.

torstai 27. helmikuuta 2014

Viimeinen mahdollisuus

Eilen kun kuuntelin uutisia, niin tuli väkisinkin mieleen, että onko se vaurastuminen enää minun sukupolvelleni mahdollista. Mikäli minun sukupolveni ei vaurastu, niin lapsilleni se on vielä vaikeampaa...

Uutisissa oli professorin ehdotus, että lapset olisivat elatusvelvollisia vähätuloisista ja iäkkäistä vanhemmistaan. Vanhusten hoitomaksut ovat niin korkeat, että yhteiskunnalla ei ole niitä kauaa varaa maksaa, joten maksuapua halutaan lapsista. Jo nyt lapset auttavat vapaaehtoisesti vanhempiaan, rahallisesti ja hoitaen, mutta ehdotus oli, että tästä tulisi lainsäädännöllinen pakko. Uutisissa haastateltu asiantuntija epäili, että ei tähän voida mennä, kun hoitomaksut voivat todellisuudessa olla 3000-5000 euroon kuukaudessa vanhusta kohden. Lapsilta ei tätä maksua voida periä.

Jotakin tuossa uutisessa on varmaan kuitenkin perää. Hyvinvointiyhteiskunnassa alkaa olla alasajo, kun teolliset työpaikat pakenevat Suomesta. Kuukausi kuukauden jälkeen tulee uutisia lomautuksista, irtisanomisista jne. Toki ne johtuvat pitkälti lamasta, mutta myös rakenneuudistuksesta. Lakkautettua tehdasta tai telakkaa ei laman jälkeenkään perusteta uudelleen, vaan ne työpaikat ovat pysyvästi siirtyneet muualle. Palveluammatteja kyllä riittää, mutta kuka ne lopulta kustantaa, jos lähes kaikki työvoimasta on palveluammateissa. Mistä se raha tänne Suomeen tulee....

Omat vanhempani eivät ole rikkaita, vaan mikäli he hoitokotiin joutuvat ja lapsilta aletaan periä jotakin kustannuksia, vaikka ei kaikkea perittäisikään, niin joudun varmasti maksumieheksi. Joudun maksumieheksi, jos lasten koulutus tulee maksulliseksi, joudun maksumieheksi, kun kaikki elintarvikkeet kallistuvat, joudun maksumieheksi kun verot nousevat, joudun maksumieheksi kun pääomatulojen verotus nousee, joudun maksumieheksi, kun S-bonukset menevät verolle jne. Kulut tulevat varmasti seuraavan 10 vuoden aikana nousemaan roimasti. Eläminen kallistuu, polttoaineet kallistuvat, autoilu kallistuu. Lomalle ei enää jatkossa lähdetä Thaimaahan (en ole tosin koskaan ollutkaan), vaan keskivertoperhe voi ehkä juuri ja juuri päästä säästöillä Keski-Eurooppaan, varakkaimmat ihmiset ehkä Kanarialle.

Valtion velkaantuminen on pysäytettävä, siitä olen samaa mieltä. Tällä tavoin ei voida enää jatkaa. Ihmiset velkaantuvat, kun käyttävät luottoja, kun se on helppoa. Valtiokin nostaa vain menojaan, kun tulojen saaminen veroja korottamalla ja lainaamalla on liian helppoa. Pian keskituloinen ihminen maksaa jo niin paljon veroja ja muita maksuja, että se tie on pian loppuun kuljettu. Muuten keskituloinenkin ihminen huomaa, että sama rahaa jää käteen käy töissä tai ei.

Kustannuksia on vaan ajettava alas. Tosin vastakkain ei aina voi laittaa lapset tai vanhukset, vaan nyt koko valtion byrokratia on perattava tiukalla kammalla. Valtion virastot ja ministeriöt on vähennettävä ensin puoleen ja sitten vielä puoleen. Sieltä ihan varmasti löytyy säästökohteita. Eläkekatto heti voimaan. Julkishallinnon johtajien asunto- ja autoetuihinj sekä muihin palkkioihin kohtuutta (törkeydet ahneus kuriin). Vankeinhoito ulkoistettava ostopaveluna Venäjälle ja vastavuoroisesti myytävä sairaanhoitopaveluita venäläisille rikkaille kovalla rahalla. Maataloustuet pois pieniltä tiloilta. Kaikennäköisten tukiaisten vähentäminen ja järkeistäminen (ei mitään Non-Food tukia; eli tukijärjestelmä, joten pidetään yllä ja vuosittain siihen tulee max 5 hakemusta, byrokratian kulut ovat järjettömät saatavaan hyötyyn nähden.) Kyllä näitä kohteita löytyy ja vasta kun nämä on kaikki tehty ja muutakin, voidaan miettiä, että voidaako lapsilta ja vanhuksilta säästää.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Verolle vai ei

Tänään on HS:n sivuilta saanut lukea, että s-bonukset ovat menossa verolle. Ministeriö kuitenkin korjasi uutisen ja siten mitään uutta ei tilanteessa olekaan. Meneillään on lainmuutos, jonka tarkoituksena on muuttaa osuuspääoman ja ylijäämän palautusten verotusta. Tämä lainmuutos on kuitenkin jo tarkkaavaisempien nettisurffailijoiden tiedossa ollutkin. Lakiluonnoksen mukaan verotettavaksi tulisi 100 euron ylittävä osuus pääoman palautuksesta ja osuusmaksun korosta.

Olettaisin, että tästä ensimmäisestä uutisesta on ärähtänyt niin S-ryhmä kuin OP:kin. Heidän myyntivalttinsa vesittyy tällaisten uutisten vuoksi. Ministeriö sitten heti oikasikin tuon uutisen. Voisin kuitenkin arvella, että mielellään tällainenkin muutos tehtäisiin, mutta S-ryhmällä ja Op:llä on voimaa sitä vastustaa. Ja onhan niitä muitakin osuuskuntia esim. metsä- ja elintarviketeollisuudessa. Eiköhän sekin kuitenkin vielä verolle mene, kuten lähes kaikki. Joku ehdotti jo veronpalautustenkin verottamista....

Op:llä on tarkoitus tuossa ensi kuun aikana aloittaa tuotto-osuuksien markkinointi. Niiden tarkoituksena on vahvistaa omavaraisuutta ja rahoittaa Pohjolan osakkeiden osto. Nämä ovat uusi mahdollisuus sijoittaa omaan paikallisosuuspankiin. Tuotto-osuuksilla on tarkoitus kerätä varoja yhteensä 1,3 miljardia eli n. 1000 euroa jokaista asiakasomistajaa kohden.

Aika monen piensijoittajan pitää innostua uusista tuotto-osuuksista, jotta tuo summa saadaan kasaan. Huonoon saumaan tuli tuo lakiehdotus, kun markkinointia haitannee tieto siitä, ettei tuotto-osuuksille maksettavan tuoton verokohtelusta vielä tiedetä varmaksi. Mistä määrästä alkaa verot paukkua...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

S-rahastokokeilu päättymässä

Päätin aikaisemmin kokeilla S-Säästörahastoa kolmen kuukauden ajan. Valitsin tällöin kultaista keskitietä edustavan rahaston ja sijoitin bonusrahat S-Säästörahasto Kohtuulliseen. Nyt säästöön on siirtynyt yhteensä 70,95 euroa. Vielä maaliskuun aikana maksettavat bonukset ja maksutapaetu menevät rahastoon, mutta sen jälkeen bonukset siirtyvät taas takaisin ruokatilille. Ja tärkeintä on että myös keväällä maksettavat osuuspääomien korot jäävät ruokatilille ja voin siirtää ne sieltä säästöön, ilman riskiä siitä että ne menisivät tuonne rahastoon.

Vaihdoin jo nyt nettipankin kautta etujen maksutiliksi ruokatilin. Vaihto kävi joutuisasti. Maaliskuun bonus ja maksutapaetu siirtyvät maksupäivänä ruokatillle ja siirrän ne sitten itse tuonne rahastoon. Haluan siirtää rahat rahastotilille itse, jotta voin vaikuttaa siihen kuinka paljon rahastoon siirtyy rahaa. Olen päättänyt sijoittaa tähän rahastoon yhteensä tasan 100 euroa, jotta voin helposti muistaa sijoittamani pääoman määrän. Maaliskuussa rahastoon lähtee siis 29,05 euroa.

S-rahastoni on ollut kokoajan hieman plussalla. Tänä aikana eli 19.12 jälkeen (ensimmäinen sijoitus S-rahastoon) rahasto ei ole ollut kertaakaan (ainakaan minun tietojeni mukaan) miinuksella. Sekin on siis jo hyvä suoritus ja suoraan sanottuna paremmin kuin olisin kuvitellut. Tosin nousu ei ole mitään kovin suurta ollut ja tällä hetkelläkin se on 1,41 % plussalla. Lukema vaikuttaa hyvinkin tavanomaiselta. Kahteen prosentiin se ei ole tainnut tänä aikana nousta. Ei siis mikään rahasampo tämäkään rahastojenrahastojenrahasto.

torstai 20. helmikuuta 2014

Asunto ostettu

Otsikko kertookin jo uutiseni.

Vihdoin ja viimeinen löytyi meidän perheelle ja lompakolle sopiva asunto. Kyseessä on kerrostalo kolmio isohkosta kaupungista ja pyöräilymatkan (4km) päästä keskustasta. Asunto on juuri remontoitu, joten joku innokas remonttimies sai meiltä palkkansa.

Asunto tulee nyt ainakin ensin omaan käyttöön. Minä olen kaivannut tässä kotonaolon aikana mahdollisuutta päästä kaupunkiin, lähelle palveluita ja ystäviä sekä sukulaisia. Maalla on mukavaa, mutta ei sitäkään ihan aina jaksa. Asunto on siis varmasti viikottain käytössä ainakin vuoden verran, mutta käyttö varmaan vähenee, kun minä palaa töihin vuoden päästä. Silloin asunto varmaan yritetään vuokrata tai sitten myydään pois. Itseni tietäen, mitään en kuitenkaan myy....

Varsinainen sijoituslöytö ei asunto varmastikaan ole. Sillä ei pienten keskustayksiöiden tuottoihin millään päästä, mutta asunnon hankinnassa painoi enemmän se, että asunto on edes teoriassa riittävä suuri meidän 5 hengen perheelle, että remonttia ei tarvitse tehdä ja että se vapautuu heti, eikä vasta jonkun kuukauden päästä.

Asunnon oston lisäksi tulossa on muitakin menoja. Asuntoon pitäisi saada ainakin jonkinlainen kalustus. Suuria summia en ole valmiina siihen käyttämään ja onneksi jotakin jo löytyy itseltä ja sukulaisten nurkista. Itseltä löytyy sängyt (kai jokaiselta löytyy toiset sängyt varastosta..., patjoja, tyynyjä ja peittoja ei välttämättä ole ihan kaikille), ruokapöytä ja tuolit, sohva ja televisio. Keittiöstä pitää yrittää kerätä ruokailu- ja ruuanlaittovälineet. Sukulaisilta saamme lainaksi ainakin muutaman nojatuolin, telkkaritason ja sohvapöydän. Mattoja ja verhoja voi sitten hankkia tarpeen mukaan, jotta asunnosta tulee kodikas, mutta näissä hankinnoissa pyritään säästämään kustannuksia, jotta vuoden asuminen ei ihan mahdottomasti tule maksamaan.

Nyt onkin sitten käyttövarat huvenneet, menot kasvussa ja lainamäärä noussut. Ei kun uutta kuukausibudjettia laatimaan, jolla pärjää vuoden verran.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vararahaston suuruus

Kuinka paljon pitää säästössä olla riihikuivaa, että sillä pärjää? Milloin voi hengähtää ja sanoa, että nyt on vararahastossa riittävästi "talven varalle"? Kuinka paljon pitää rahaa olla, että voi rauhassa odottaa pahoja päiviä? Tätä varmaan moni pohtii ja yrittää vähitellen sitä varten säästää. Saavuttaa sen ja sitten taas pyrkii saavuttamaan sitä uudelleen. Monissa blogeissa tätä on pohdittu aika tavalla, ja koska jokaisella ihmisellä on erilainen tilanne, ei yksittäistä summaa voida pitää kaikille sopivana. Lapsiperheen hätävarastolla voi joutua elämään useampikin ihminen, kun taas lapseton sinkku kerää vararahaston yleensä vain itselleen.

Kun nyt ensi kuussa alan nauttia kelan maksamasta kotihoidontuesta, on minun toimeentulolle olennaista se, että minulla on vararahasto. Koska tukikausi alkaa pikapuolin, ei enää ole liiemmin aikaa kerätä varoja. Vararahasto on nyt kerätty ja sillä on selvittävä. Kulutuksen vähentäminen onkin nyt enää ainoa tapa, jotta vararahasto riittää mahdollisimman pitkälle.

Ehkä se määrä, jonka vararahastoksi haluamme kertoo meistä itsestämme paljon. Kertoo sen, millainen ihminen on ja miten käyttää rahaa. Raha on kuitenkin sen verran tabu asia, että siitä puhuminen on arkaa, jopa näin nimettömästi. Googlaamalla löytyy aika erilaisia vastauksia kysymykseen. Majasalmi arvioi hyväksi olevan n. 6 kk- 2 v. kuluja vastaavan verran rahaa. Jossakin tuossa haarukassa se varmaan onkin.

Itse miellän usein varavaraston vain pelkäksi säästötiliksi ja mietin, että ne rahat ovat vararahastoa/hätävaraa. En halua sijoittaa niitä mihinkään, koska en halua ottaa hätävarasummalle mitään riskiä. Majasalmi varmaan mieltää asian toisin, koska kahden vuoden palkkaa ei kannata pelkästään säästötilillä makuuttaa, vaan sitä on jo pare pistää esim. rahastoihin. Ja onhan se niinkin, että kyllä ne rahastotkin tarvittaessa käteiseksi muuttaa.

Mulle rahastot, osakkeet ja S-osuudet ovat enemmänkin sijoitusomaisuutta, enkä siis miellä niitä hätävaraksi. Niitä ei ole tarkoitus kovin helposti rahaksi muuttaa, eikä niitä ole tarkoitus käyttää elämiseen. Tietenkin suuren katastrofin iskiessä (avioero, perheenjäsenen sairaus tai kuolema jne.) niihin pitäisi turvautua. Rahastoihin ja osakkeisiin sijoitankin sitten vain sellaista rahaa, jota en usko tarvitsevani nyt enkä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Mulle tarvittava hätävarasto on vähintään 3000 euroa. Alle tämän en halua säästötilin menevän. Toisaalta vasta n. 7000 euron säästöjen jälkeen alkaa henki kulkea paremmin ja vasta tämän ylittävät varat olen valmis laittamaan sijoitukseen. 7 000 euron raja tulee varmaankin opiskelujen päättymisen jälkeen tekemästäni päätöksestä säästää vähintään tuon verran. Isäni käyttötilillä oli tuolloin sen verran ja halusin saada saman verran säästötililleni. Tuohon 7 000 euron säästöön joutunen varmaan tänä vuonna koskemaan ja kosken varmasti mikäli asunnon osto kuitenkin realisoituu.

Tilanteeni on kuitenkin noista työuran ensi viikosta muuttunut siten, että elätettäviä on itseni lisäksi kolme. Tämän tiedostaen tiedän, että mikäli rahahanat sulkeutuisivat täysin, ei tuo 7 000 euroa meidän perheessä kauaa riittäisi. Kyllä alkaisi housut tutista, jos sillä pitäisi pärjäillä. Tarpeen onkin saada hätävaraston lisäksi kasvatettua sijoitussalkkua ja muuta omaisuutta.

Onko teidän vararahasto käteistalletus vai jotakin muuta?

lauantai 8. helmikuuta 2014

S-Kohtuullisen sijoitukset

Aikaisemmin jäin kaipaamaan lisää tietoa S-säästörahasto Kohtuullisesta. Verkkopankin kautta en sitä heti löytänyt, eikä uudesta rahastosta ollut vielä saatavissa kuukausikatsausta. Vuodenvaihteessa on kuitenkin rahastosta annettu kuukausikatsaus, josta monet kaipaamani tiedot löytyvät.

Rahaston varoista suurin osa on sijoittu USAn ja Euroopan osakemarkkinoille sijoittaviin FIM:in rahastoihin, joita ovat FIM Brands (14,4% varoista) ja FIM USA (13,5%). FIM Brands on sijoittanut varansa puolestaan yhtiöihin, jotka ovat luoneet itselleen vahvan tuotemerkin ja markkina-aseman. Rahasto on perustettu v. 2010 ja viime vuoden tuotto on ollut FIM:in sivujen mukaan yli 20%. Kulutuskysynnän kasvu kasvattaa myös tämän rahaston arvoa ja kulutuskysynnän arvioidaan kasvavan vielä jatkossakin kiitos kehittyvien maiden kulutuksen kasvun ja länsimaiden ihmisten vaurastumisen ja vanhenemisen. Tuotemerkit joihin rahasto uskoo ovat sellaisia, joista suurin osa on kaikille tuttuja kuten esim. Google, Apple, Volkswagen, Walt Disney ja Ebay. Lisää FIM Brands- rahastosta löytyy FIM:in sivuilta

FIM USA puolestaan sijoittaa varansa nimensä mukaisesti Yhdysvaltain markkinoille ja erityisesti suuriin yhdysvaltalaisiin yhtiöihin. Pääpaino on ei-syklisissä kulutushyödykkeissä sekä rahoituksessa ja teknologiassa. 10 suurinta sijoitusta on lueteltu FIM:in sivuilla.

S-säästörahasto kohtuullinen on sijoittanut myös korkomarkkinoille FIM Likvidin (13,7%) rahaston kautta. FIM Likvidi on euroalueelle sijoittava rahamarkkinarahasto, joka sijoittaa pääsääntöisesti alle vuoden pituisiin korkosijoituksiin. Rahaston pääpaino on suomalaisissa yritys- ja kuntatodistuksissa. 10 suurimman sijoituksen joukossa on mm. Lahden ja Loimaan kaupungit, Finnair Oyj, Kemira Oyj, HKScan Oyj, mutta on mukana jokunen italialaispaperikin.

Nämä edellä luetellut rahastot ovat siis suurimmat S-kohtuullisen sijoituskohteista. Niiden lisäksi kohtuullisella painoarvolla ovat mukana myös
- Db X-Trackers - S&p 500 Etf (11,5%), joka seuraa  500 merkittävän yhdysvaltalaisen yrityksen osakkeiden kehitystä. Yhtiöt edustavat kaikkia merkittävimpiä toimialoja.
- FIM Unioni (10,2%), osakerahasto, kohteena euroalueen suuryritykset
- FIM BRIC+ A (8,6%), osakerahasto, kohteena kehttivät markkinat. (Kiina, Brasilia, HongKong, Intia, Venäjä)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tavoitteita

Yhdessä kommentissa mua kehoitettiin tekemään sijoitussuunniltelma ja ensin pitäisi miettiä, että mikä on mun säästämisen tavoite. Se tavoitteen asettaminen on ollut vaikeaa, kun tuntuu, että haluan kaikkea, joskaan en aina onneksi heti. En siis usko olevani Kaikki - Heti - Tänne -ihmisiä, vaikka voihan se niinkin olla.

Minun tulee liiaksi katsottua siihen, että mitä haluan joskus kaukana tulevaisuudessa ja nyt päätin, että asetan tavoitteet siihen, mitä haluan että minulla on kun vaihdan seuraavalle vuosikymmenelle, tai paremminkin neljäs vuosikymmen tulee täyteen. Siihen on vielä reilu neljä vuotta aikaa, joten aikaa on, mutta ei mahdottomasti.

Seuraavien neljän vuoden aikana on lapset vielä pieniä ja vaatimukset kohtuullisia, joten säästämiseen pitäisi löytyä rahkeita. Toisaalta nyt menee vielä vuosi, ennen kuin palaan töihin, joten vuosi menee säästämisen suhteen kuralle heti alkumetreillä. Ehkä kannattavampaa olisi tehdä oma suunnitelmansa seuraavalle vuodelle, ettei innostus säästämiseen heti mene, kun tämä tavoite ei tule sen lähemmäksi.

Vuoden päästä palaan töihin ja säästämisen on sitten helpompaa. Tosin haasteita riittää sittenkin. Palkka mulla on tottakai liian alhainen. Oikeasti se on sitä myös oikeasti. Tienaan koulutukseeni nähden liian vähän. Tälle pitäisi tehdä jotakin. Tiedän, että heti hoitovapaalta palatessa mulla ei ole kanttia kovia palkkoja alkaa vaatia, mutta siihen suuntaan pitää mennä. Ennen äitiyslomalle jäämistä tein lähes kahden vuoden ajan lyhennettyä työaikaa, mikä ilkeästi vaikuttaa palkkaan (ei kuitenkaan työmäärään). Säästämisen kannalta houkuttaisi tehdä jatkossa kokoaikaista työtä, mutta ehkä muut elämän arvot painavat enemmän.

Työpäivän lyhentäminen on ollut tarpeen erityisesti siksi, että lasten ei tarvitsisi olla hoidossa ihan mahdottoman kauaa. Mikäli teen kokopäiväisesti töitä, vien lapset hoitoon siinä kahdeksan maissa, mutta pääsisin hakemaan heitä vasta siinä puolikuuden aikaan. Meidän kylän hoitopaikka menee kiinni kuitenkin jo viideltä (vähän voivat joustaa, mutta ei puoltatuntia), joten tuolla työajalla joutuisin viemään heidät kunnan keskustaan, jolloin hoitoon pitäisikin lähteä jo puoli kahdeksalta ja kotona olisimme vasta kuuden jälkeen. Yli kymmenentuntinen päivä ei ole lasten edun mukainen, enkä siksi siis ole siihen lähtenyt. Nyt on kuitenkin ollut puhetta siitä, että lasten isä jäisi vuodeksi kotiin, jolloin mun lyhennetty työaika ei olisi täysi välttämätön. Harkinta siis jatkuu.

Mutta siis niihin tavoitteisiin. Neljän vuotta aikaa ja sitten minulla on....

3 SIJOITUSASUNTOA. Nyt minulla on yksi ja alkupääoma seuraavaan asuntoon on säästetty. Toisen osto voisi olla nyt ajankohtainen. Muutamassa vuodessa toivon voivani säästää seuraavaan asuntoon alkupääoman. Näitä asuntoja en varmaankaan omistaisi yksi vaan yhdessä puolison kanssa, joten tarvitsemani lainan ja pääoman määrä olisi puolet pienempi kuin yksin ostaessa. Korotkin pysyisi kohtuullisena, kun lainan määrä ei olisi tuhottoman suuri. Tulot harmillisesti puolittuvat myös. En ajattele niin, että nämä sijoitusasunnot olisivat jo kokonaan maksettu vaan pankkilainaa olisi varmasti ihan kohtuullisen paljon.

20 000 EURON SIJOITUSSALKKU. Salkku sisältäisi osakkeita, rahastoja ja vaikka ne S-pankin osuuspääomatkin, vaikka ne olen päättänyt "unohtaa".

10 000 EUROA SÄÄSTÖTILILLÄ. Tämä on vararahasto hätätilanteita ja muuttuneita olosuhteita varten.

Näitä kohden olisi nyt tarkoitus mennä. Oletettavaa on, että nämä ehtivät vielä neljän vuoden kuluessa muuttumaan melkoisesti, mutta jotakin osviittaa tästä voisi saada.

Mitä tämän tavoitteen saavuttaminen sitten vaatii? Ehkä sitä pitänee miettiä seuraavaksi.

tiistai 4. helmikuuta 2014

3 kk:n tavoitteiden seuranta osa II

Ei paljon tee mieli edes päivittää seurantaa, kun metsään on mennyt, niin että puita kaatuu...

1. Tavoite: 700 euroa kuukaudessa säästöön
Nyt kun kaksi kuukautta on tavoiteaikataulusta kulunut, niin säästössä pitäisi olla nyt 1400 euroa. Joulukuussa sain säästöön reilu 500, joten tälle kuulle jäi vähän kirittävää. Kiritysvauhtia en saanut päälle ja jostakin syystä myös noi joulukuun säästöt pääsivät hupenemaan. Nyt säästössä on siis vain 22 euroa, kun en huomioinut tilillä vielä olevaa 3000 euron "perintöä". Perintöraha kun ei ole kertynyt minun säästämiseni ansioista.

Mihin rahaa sitten on kulunut... Ostin tammikuussa itselleni uuden meikkivoiteen ja puuterin. Näitä en ollut budjetoinut ja ne olivat ylimääräinen kuluerä. Sitten hankin lomamatkaa varten uudet uikkarit. Mulla on vain yksi mammamallinen kokouikkari ja se on vielä ison kokoinen. Se on viime keväältä, kun olin viimeisilläni raskaana. Ei siis ihan sellainen, jolla kehtaisi kulkea rannalla, kun painon vaihtelu on ollut parikymmentä kiloa.

Etelän matkalle otin mukaan 250 euroa ja se meni kaikki. Ostin yhdet sandaalit (n. 30 euroa) ja lapsille hellehatut (20 euroa). Sitten rahaa paloi ruokaan, taksimatkoihin, vauvan soseisiin ja vaippoihin.

Sijoitusasuntoon päädyin sijoittamaan sitten vielä budjetoimattomasti 520 euroa, kun asuntoon asennettiin sälekaihtimet. Eivät ehkä olisi olleet täysin tarpeelliset, mutta varmasti käytössä tulevat olemaan hyvät. Aikaisemmin ikkunoissa oli halvat rullaverhot, mutta ne olivat rikkoutuneet. Olohuoneeseen näkyy illalla aika hyvin naapurikerrostalosta, joten jotakin suojaa siihen ikkunaan tarvittiin. Laitettiin kaihtimet sitten samantien kaikkiin ikkunoihin.

Kuukaudessa on sulanut osakkeista ja rahastoista lähes 300 euroa. Tämäkään ei varsinaisesti ole säästämiseni tulosta, mutta koska viimeksi päätin huomioida myös rahastojen/osakkeiden muutokset, niin huomioida ne pitäänee myös tällä kertaa, vaikka suunta onkin kannaltani huono.

Nämä taitavat olla ne suurimmat yksittäiset kuluerät, jotka estivät tavoitteeseen pääsemistä. Aikamoinen pitää helmikuun palkka olla, jotta säästötavoite toteutuu. In my dreams....

Muillekaan tavoitteille ei kuulu hyvää, joten mitäpä tässä niitä läpikäymään. Nyt on selvästi ollut vähän motivaation puutetta, kun tilanne on päässyt tähän. Pitäisi keksiä jotakin uutta, jotta mielenkiinto säilyisi.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vuokralaiset valittu ja nyt sopimusta tekemään

Kiitokset kanssabloggaajille ja blogiyhteisölle! Ilman teitä olisin empimättä ottanut yhteyttä vuokravälittäjään ja antanut hänen vuokrata asuntomme, mutta nyt hoidankin tehtävää itse. Ja homma on ainakin tähän asti toiminut ihan hienosti ja kustannustehokkaasti.

Laitoin kuvallisen ilmoituksen Tori.fi- ja Oikotie.fi -sivustoille sekä ilmoitin paikallisessa lehdessä. Pidin näytön, jonne tuli kuusi kiinnostunutta pariskuntaa ja heistä sitten valitsin yhden, jonka kanssa tehdään huomenna vuokrasopimus.

Tori.fi sivu oli mitä parhain. Lähes kaikki yhteydenotot sain sitä kautta. Yhteydenottoja oli yhteensä kahdeksan, josta vain yksi oli varmasti Oikotien kautta ja loput torin kautta. Paikallislehden ilmoitus oli ihan turha ja sen olisi voinut jättää hyvillä mielin väliin. Sen perusteella en saanut yhtään yhteydenottoa.

Torilla ilmoittaminenhan on maksutonta ja Oikotien palvelu on maksullinen. Nyt Oikotiellä oli kuitenkin menossa ilmoita ilmaiseksi tarjous ja tähän tarjotukseen sisältyi vielä mahdollisuus tarkistaa veloituksetta kolmen ihmisen luottotiedot. Tähän tarjoukseen tartuin heti ja se kuulosti jopa lähes liian hyvältä ollakseen totta. Tori taitaa viedä ilmoittajat siihen malliin, että Oikotienkin pitää luvata ilmaisia ilmoituksia. Paikallislehden ilmoitus maksoi n. 35 euroa. Ilmoitusten hallintasivujen kautta selvisi, että Oikotien ilmoitus oli katsottu 350 ja torin 480 kertaa. Molemmat ilmoituksen jätin lauantai-iltana. Torin ilmoitus julkaistiin jo sunnuntaiaamuna, kun Oikotien ilmoitus näkyi vasta maanantaina. Mikä tietenkin vaikuttaa noiden katsontakertojen vertailuun.

Näyttöllä kävi siis kuusi pariskuntaa. Pyysin niitä täyttämään etukäteen tekemäni yhteystieto/kyselylomakkeen, jotka olivat kiinnostuneita vuokraamaan asunnon. Viisi pariskuntaa jätti paperin ja niistä sitten tein valinnan puhtaasti pärstäkertoimen, iän ja työ/opiskelupaikan perusteella. Näytön jälkeen yritin heti tarkistaa valittujen henkilöiden luottotiedot, mutta Oikotien sivuilla oli jokin virhe, eikä se onnistunut. Laitoin asiasta sähköpostia. Seuraavana päivänä sitten tarkistin tietoja uudelleen, eikä vieläkään sivut pelittäneet. Olin puhelimitse yhteydessä oikotiehen, kun sähköpostiinkaan ei sieltä oltu vastattu. Kuulemma luottotietojen tarkastuksessa oli jotakin häikkää ja se oli kai kestänyt jo jokusen päivän. Lupasi laittaa siitä taas viestiä eteenpäin, "mutta jos kerran on vaikeasti korjattava ongelma, niin sille ei voi mitään". Ei luvannut, että sivut toimeisivat vielä samana päivänä. Eivätkä sitten toimineetkaan. Jotta en menettäisi vuokralaisia, niin maksoin asiakastiedon kautta luottotiedoista n. 30 euroa. Tarkistin siis vain toisen henkilön luottotiedot ja toisen ajattelin tarkistaa Oikotien kautta sitten kun sivut jälleen toimivat.

Äsken Oikotien sivut toimivat taas ja sain tilattua luottotietoraportin. Puhtaalta näytti myös toisen vuokralaisen tiedot. Ainoa erikoisuus tuossa Oikotieltä tilatussa luottotietoraportissa on, että siinä ei näy henkilön nimeä, eikä hetun loppua. Periaatteessa on siis riski, että tämä vuokralainen olisikin antanut esim. siskonsa tai kaverinsa hetun, eikä hän tällä raportilla siitä jää kiinni. Selviää ainoastaan että tuolla hetulla ei ole luottotiedoissa häikkää. Soitin tuosta vielä Oikotielle ja varmistin, että raportti on oikeanlainen ja oli se. Kuulemma kaikille toimitetaan tuollainen raportti, jossa on nimi ja hetun loppu peitetty. Liittyy kuulemma siihen, että kun tuo raportti toimitetaan sähköpostiin. Jokin tietosuoja-asia siis. No pitää varmaan vielä varmistaa henkilötodistuksesta, että sotut ovat oikeat, eikä kaverin.

Vuokrasopimuksen sovelsin käyttämällä apuna aikaisempia välittäjän käyttämiä vuokrasopimuksia. Copy pastella mentiin. Sovin tapaamisen tulevien vuokralaisten kanssa ja huomenna olisi tarkoitus allekirjoittaa paperi. Homma siis vähintäänkin puolessa välissä.

Vuokrausprosessi oli siis tosi mielyttävä ja näitähän voisi tehdä vaikka sivutöinä muillekin... Ehkä sitten tentin jälkeen. Tori sai täydet pisteet, mutta toi Oikotie oli tietenkin pettymys. Oli liian hyvä ollakseen totta. Kustannuksia mulle syntyi siis tuon lehti-ilmoituksen lisäksi luottotietojen tarkastuksesta sekä siitä, että jouduin käymään paikanpäällä kolme kertaa (kuvien otto, näyttö ja vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Avainten luovutuksen, asunnon tarkastuksen ja pienet korjaustyöt sain nakitettua vanhemmille.) Kustannukset jäivät hyvinkin paljon siitä, mitä välittäjä olisi ottanut. Säästöä siis minulle.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Sähkömittarit juoksevat

Surffailin Fingridin sivuilla ja sieltä löytyi jos jotakin kiinnostavaa Suomen sähköntuotannosta ja kulutuksesta. Kovalla pakkaskaudella oma sähköntuotantomme ei ole riittävä, vaan sähköä ostetaan ulkomailta. Näemmä Ruotsista paljonkin. Aamusella sähköä ostettiin myös Virosta, mutta nyt suunta on kääntynyt toisaalle. Viroon viedään.

Vesi-, ydinvoima ja kaukolämpö sekä teollisuuden tuottama sähkö on Suomen peruspilareina. Tuulivoimasta on touhuttu jo jokusen vuoden, mutta sen osuus tällä hetkellä on minimaalinen. Tuulta kun ei ainakaan täällä päin Suomea juuri tällä hetkellä ole. Onneksi, sittenhän ilma olisi vielä kylmempää.

Nyt kun sähkömittarit juoksevat täysillä koko Suomessa, niin on viimeistään aika vähentää omaa sähkönkulutustaan. Meille asennettiin kesällä maalämpö ja sitä kautta sähkönkulutus on noussut lähes pystysuoraan. Vielä meillä ei ole kokemusta, kuinka paljon sitä sähköä oikein kuluu ja miten sitä voisi säästää lämmitysjärjestelmässä. Näin kylmällä kone oli automaattisesti lisännyt lisävastuksen päälle, jotta lämmintä varmasti riittää. Koska emme ole tottuneet tasaiseen lämpöön, niin totesimme, ettei lisävastusta meillä tarvita ja laskimme koneen lämpötiloja, jotta lisävastus ei olisi toiminnassa. Villasukkia ja vaatteita vaan päälle ja pieni happihyppely ulkona, niin jo taas tarkenee.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Maksuhäiriömerkinnästä

Sukanvarresta sijoituksiin vinkkasi laskurista, jolla voi selvittää sen, kuinka monella omalla asuinalueella asuvalla on maksuhäiriömerkintä. Näemmä omalla asuinalueellani merkintöjen määrä on ollut laskussa ja määrä on vielä alle maan keskiarvon. Tilanne ei ole siis ainakaan täällä ihan mahdoton. Tosin siihen vaikuttanee se, että väestöpohja on melko iäkästä. Nuoret muuttavat viimeistään lukion käytyään muualle, eikä muuttovirta opintojen jälkeenkään käänny takaisin kotikonnuille.

Omatieto sivujen mukaan 25-39 vuotiailla on suurin riski saada maksuhäiriömerkintä ja erityisesti tämä koskee miehiä. Tuolla omatieto-sivuilla on laskuri, jolla voi selvittää sen, kuinka monella oman ikäisellä naisella tai miehellä on maksuhäiriömerkintä. Syötin heti laskuriin tiedot Nainen ja 35. Laskurin mukaan 9,1 prosenttia 35-vuotiaista naisista on saanut maksuhäiriömerkinnän. Lukema on tosi suuri, mutta kun sitä vertaa samanikäisten miesten tilanteeseen (14,8%), naisten tilanne tuntuu olevan vielä hallinnassa. Miesten tilanne tuntuu olevan pian liukumassa katastrofiin. Laskurin mukaan tämä sama 14,8 prosenttiä koskee kaikkia 35-39 vuotiaita miehiä. 30-34-vuotiailla lukema on jopa tätäkin suurempi, 15,1 %.

Nämä on niin huolestuttavia lukuja, että jotakin olisi tehtävä. Lasten oletetaan oppivan taloustaidot kotona, eikä niitä juuri ole koulussa enää opetettu. Kuitenkin nyt on nähtävissä, että se ei ole ollut riittävää, vaan perusteita pitäisi opettaa vielä koulussakin. Koulujen opetussuunnitelmia on rustattu uudelleen ja tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus lisätä taloudellisten asioiden oppimista.

Toisaalta en itse täysin kannata koulun roolin lisäämistä nuorten elämässä/kasvatuksessa, vaan vanhempien pitäisi ottaa vahvempi rooli lastensa elämässä ja ottaa lapset enemmän mukaan omaan elämäänsä. Toki suurella osalla nuoria talousasiat ovat hyvällä tolalla, mutta yhä kasvavalla osalla ei ole. Jossakin joskus oli tutkittu sitä, että köyhyys periytyy, joten ehkä myös maksuhäiriömerkintä periytyy. Kuinkakohan monelle aikuisiän kynnyksellä oleville henkilöille ja jo keski-ikäistyville maksuhäiriömerkinnän omaaville henkilöille on maksuvaikeudet tuttuja jo omasta kodista. Tietenkään tietotaito ei siirry aikuisilta lapsille, jos aikuisellakaan ei sitä ole.

Ainakin televisiossa on herätelty nuorten kiinnostusta raha-asioihin Teinipomo sarjan avulla. Muutaman jakson olen osittain katsonut, mutta ihan valtavaa innostusta en ole kokenut. Ehkä kuitenkin jotakin tällaista pitää kokeilla omien lastenkin kanssa, kunhan he ensin vähän vanhenevat.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Korvamerkittyä rahaa

Saan muutaman viikon päästä pienen perinnön. Tai tarkemmin sanottuna äitini saa varsinaisen perinnön (kyseessä siis pieni perintö, jonka johdosta ei kannata olla vihreänä) ja hän on päättänyt antaa näistä rahoista kullekin lapselleen 3000 euroa. Kyseessä ei siis ole mikään miljoonaperintö, mutta kuitenkin ihan mukava summa, jolle nyt pitäisi miettiä käyttökohdetta. Normaaliin kuukausikulutukseen en halua sitä käyttää, vaan haluan pystyä ajattelemaan myös tulevaisuudessa, mitä näillä varoilla ostin. Tällä rahalla ostettua hankintaa en olisi siis myöskään ihan heti myymässä, vaan hankinnan pitäisi kestää aikaansa.

Asunnon osto ei ole oikein ottanut tulta alleen ja siitä on vähitellen luovuttu. Ei virallisesti, mutta innostus on hiipunut. Mikäli asunnon osto olisi realisoitunut, olisin käyttänyt perintörahani siihen.

Muutaman päivän ajan voin vielä ostaa alennetuilla kaupankäyntipalkkioilla osakkeita Nordnetistä. Tämä vähän houkuttelee, mutta toisaalta olen kyllä nyt ostanut jo useamman osake-erän. Osakkeet pitäisi ostaa nyt jo alkuviikosta, joten ensin pitäisi käyttää säästössä olevia varoja. Kyse ei olisi siten suoraan niistä varoista, vaan vain välillisesti. Tällä voisi olla itselle jonkinlainen psykologinen vaikutus. Pitänee kuitenkin vielä kysäistä, jos puoliso pystyisi antamaan jonkun vinkin siitä, mitä osaketta/osakkeita nyt mahdollisesti kannattaisi ostaa ikuisesti säilytettäväksi. Jokin hyvä osingonmaksaja varmaankin.

Jokin rahasto voisi olla tietenkin myös houkutteleva vaihtoehto tai sitten Nordnetin kuukausisäästämisen kautta hankittu ETF. Tuon potinhan voisi käyttää vähitellen, vaikkapa seuraavan kymmenen kuukauden ajan. Tällöin voisi hankkia 300 eurolla kuukausittain. Ajatuksena mua houkuttaisi Pohjois-Amerikkaan sijoittava ETF. Mutta se ei ole kyllä mikään erityinen hankinta. Osakkeet tuntuu edes jotenkin konkreettiselta, kun voi ostaa jotakin tiettyä yhtiötä, mutta rahastoon sijoitus jää aika abstraktiksi. Myöhemmin voi sitten vain muistaa, että ostin x,xxxx kpl jotakin rahastoa, joka sittemmin on lopetettu ja yhdistetty johonkin jne. Ei siitä oikein muistoa jää.

Kauppalehden keskustelupalstalla olisi hauska ketju Muumi-mukeista. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että täältä keskustelupalstalla puuttuukin sellainen ihmisryhmä, joka sijoittaa all-in-muumimukeihin. Pitäisikö tästä miettiä jokin minulle sopiva "sijoituskohde". Taiteeseen sijoittaminen voisi kiinnostaa minua. Seinillämme ei juuri arvotauluja ole, joten tilasta ei tule puutetta. Taulu voisi myös olla sopiva kohde senkin puolesta, että muistaisi poisnukkunutta aina kun taulua katsoisi. Tauluja ei useinkaan tule myytyä, vaan ne seuraavat muutossa mukana. Ehkä arvonousun varaan ei kannattaisi juurikaan laskea, kun tieto-taito tällä sektorilla ei ole itsellä kovinkaan korkea. Tämä idea tuntuu kaikkein parhaimmalta. Taulun hintakaan ei tarvisisi olla niin korkea, etteikö sen lisäksi voisi tehdä muita em. sijoituksiakin. Taulun hankinta tosin on vähän työlästä, eikä sitä voi vaan ostaa summamutikassa. Netissä tuntuu olevan jokunen huutokauppa, joiden kautta voisi mieleisensä teoksen hankkia. Olisi kuitenkin tärkeää nähdä teos luonnossa, ennen ostopäätöstä. Ehkä kuitenkin taidelainaamo voisi olla realistisempi vaihtoehto.

lauantai 4. tammikuuta 2014

3 kk:n tavoitteiden seuranta osa I

Ensimmäinen kuukausi tavoitteiden saavuttamisessa on nyt takana ja ryhtiliike on paikallaan.

1. Tavoite: 700 euroa kuukaudessa säästöön
Joulukuussa en jaksanut juurikaan panostaa säästämiseen ja rahaa valui sormien välistä maailmalle. Jo ennen laskelmien tekemistä tiesin, että tavoitteesta jäädään. Tämän johdosta päätin vähän muuttaa säästöjen laskutapaa ja otin tällä kertaa huomioon myös rahastoissa ja osakkeissa olevat varat. Aikaisemmin olen siis laskenut vain tilillä olevat varat ja tehnyt niihin korjauksia tekemieni sijoitusten huomioimiseksi. Tällä kertaa laskin tilinsaldoihin lisäksi rahastoissa ja osakkeissa olevat varat, osittain siksi, että turhaa tuo saldojen oikaisu on kun näiden arvopaperien osalta on saatavissa tarkat arvot ja ne on kuitenkin helposti muutettavissa käteiseksi. Toinen (ehkä jopa suurempi syy) peruste tälle laskutavan muutokselle oli se, että osakekurssit on nyt ollut vähän nousussa, joten en jäisi niin kauas tavoitteesta (hyöty joitakin euroa).

Tavoite ei myöskään karannut ihan käsistä, koska onnistuin myymään kaksostenrattaat ja sain tehtyä myös "lisätyötä". Lisätyön tekeminen ja ansioiden kasvattaminen on nyt ollut pop täällä blogimaailmassa, joten siitä sain itsekin ideaa ja lisäinnostusta. Näiden yhteisvaikutus kuukausituloihin oli joulukuussa huikeat 800 euroa, joten tällä sain kirin kovasti tavoitetta kiinni holtittomasta rahankäytöstä huolimatta.

Säästöön sain siitä nyt ensimmäisen kuukauden aikana 511 euroa. Tulevien kuukausien tavoitteeksi tulee siten n. 800 euroa kuukaudessa. Siinä on jo tavoitetta kerrakseen. Lisätuloja pitää jatkossakin saada, jotta tavoite täyttyy. Toisaalta en ole vielä erikseen laskenut sitä, kuinka paljon enemmän saan helmikuussa tuloja, kun vanhempainvapaakorvauksen sijasta saan lomapalkkaa. Tällä toivottavasti kiritään tavoite tulevaisuudessa umpeen.

2. Tavoite: kirppismyynnillä 70 euroa kuukaudessa
Joulutohinassa meni viime kuukausi ja vasta nyt olen aloittanut tätä projektia. Joitakin euroja on jo tullut, mutta ensi viikolla pitää aloittaa tosissaan, jotta tavoite ei karkaa käsistä.

3. Tavoite: tammikuuksi jokin erikoiskohde/säästömuoto tai muu vastaava, on jäänyt keksimättä. Jos joku keksii hyvän, niin ainahan on helmikuu.

4. Rahastoihin ja ETF:iin perehtyminen on vielä lähes aloittamatta. S-rahastot toki, mutta niitä ei taideta laskea.

Tehtävää siis vielä riittää.