keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Multiliittyjien edustajia Osuuspankkien valtuustoon

Osuuspankilta tuli tänään kirje kotiin ja siinä kerrottiin tulevista vaaleista. Nyt olisi aika äänestää ehdokasta edustajiston vaaleissa. Ehkäpä osuuspankkeihinkin tarvitaan multiliittyjien edustajia, jotta osuuspankitkin maksaisivat osuusmaksulle korkoa.

Muutama vuosi sitten taisi osuuspankkienkin osuusmaksulle saada korkoa. Mutta ainakaan ne kaksi osuuspankkia, joiden osuusmaksun mä ole maksanut, eivät enää tätä korkoa maksa. Taisi olla maksu kuihtunut niin pieneksi, että pankit onnistuivat suurempaa huomiota herättämättä lopettamaan sen. Lisäosuuksille taidetaan vieläkin maksaa jonkinlaista korkoa, mutta niitä en ole hankkinut, tai se ei ole tainnut olla edes mahdollista.

Osuuskaupan edustajistoon oli useammallakin alueella ehdokkaana multiliittyjien edustajia, joiden tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että osuusmaksulle maksetaan jatkossakin korkoa ja ihan hyvää sellaista. En ole kuullut, miten läpipäässeiden työ olisi tuonut hedelmää, mutta ehkä he jotakin ovat asian eteen tehneet. Nyt noihin osuuspankkeihinkin voisi edustajat ajaa koron palauttamista. Vaikka kaipa heillä jotakin tärkeämpääkin on ajettavana.

Maksaako muut osuuspankit osuusmaksuille korkoa, vai onko koron maksu loppunut kaikilta?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pesämuna lapselle

Mulla on vähän huono omatunto siitä, että en ole säästänyt lapsilisiä lapsille, vaan ne ovat menneet vähitellen jokapäiväiseen elämiseen. Lapsilisät tulee mun tilille ja mä olen ne sitten käyttänyt. Mä ostan lapsille kaikki heidän tarvitsemansa vaatteet ja muut tarvikkeet, joten heidän hyväkseen ne ovat menneet, vaikka rahoja en heidän hankintoihinsa suoraan kohdennakaan. Nyt kun olen vanhempainvapaalla ja kohta kotihoidontuella, niin ne rahat tulevat kyllä tarpeeseen. Sitä vastoin töissä käydessä, mulle pitäisi ainakin teoriassa olla mahdollista ne myös säästää. Mutta näin siis en ole tehnyt.

Mulla on aika itsekäskin menettely, kun käytän nämä varat joko meidän perheen hyvinvointiin tai sitten oman varallisuuden kasvattamiseen. Olen siis onnistunut jonkinnäköisen puskurivarannon säästämään itselleni ja osittain siinä on ollut apuna nuo lapsilisät, rikkana rokassa. Mä olen turvannut niillä omaa elämääni, enkä ole säästänyt lapsille. Toisaalta mietin niin, että mikäli vanhemmat pärjäävät, niin silloin pärjää myös lapset ja koko perhe voi hyvin. Jos vanhemmat eivät pärjää taloudellisesti, niin lapsia ei silloin auta se, että heidän tilillään makaa rahaa odottamassa opiskeluaikoja tai oman asunnon hankintaa.

Toisaalta mietin sitä, että kun lapset täyttävät 18, niin he ovat vielä silloin lapsia, eivätkä he osaa käyttää rahaa vielä kovin järkevästi. Se kun on aikuisenakin vielä hankalaa. Jos liian nuorena saa liian paljon, niin siinä on riskinsä ja nuori voi ajatua väärille urille. Lapsilisät eivät ehkä ihan mahdottomasti ole. Ei heistä niiden avulla miljonäärejä vielä tulisi. Haluan varmaan vaan pitää ohjat käsissä silloinkin ja antaa heille varoja vasta, kun he sitä minunkin mielestäni tarvitsevat ja osaavat sitä käyttää.

Tämä asenne varmaan tulee osittain lapsuudesta. Mulle ei ole lapsilisä säästetty. Jollekin kaverille kylläkin. Tosin näistä asioista ei ole silloin mitenkään kovaäänisesti huudeltu. Kuitenkin mua on rahallisesti autettu, silloin kun apua olen tarvinnut. Opiskeluaikana sain asua vanhempien omistamassa asunnossa, eikä mun tarvinnut yhtiövastikkeesta piitata. Tätä kautta sain jo aika monen vuoden lapsilisiä vastaavan summan. Tällöin rahat menivät juuri siihen, mihin ne olivat tarkoitettukin ja samalla opintotuki jäi itselle kokonaan elämiseen. Kiitos vanhemmilleni siitä!

Dep T kertoi yhdessä kommentissa, että he ostavat lapsille rahasto-osuuksia. Pankista oli sanottu, että he voivat yhdessä tuumin lasten isän kanssa päättää siitä, että he eivät annakaan näitä, mikäli lapsi ei ole vielä täysi-ikäistyessään kypsä niitä hallinnoimaan. (Kommentin sanamuoto oli erilainen, mutta näin mä tuon ymmärsin.) Mä olen tuon pankin kanssa vähän erimieltä, tai sitten tässä on jotakin muuta, jota ei ole tullut esiin. Jos lapselle ostaa rahastoja lapsen omalle nimelle ja ne ovat silloin osa lapsen varallisuutta. Huoltajat voivat käyttää lapsen varoja ja siten myös rahastoja hänen hyväkseen, mutta kun lapsi täyttää 18 menettää huoltaja oikeuden päättää näistä varoista (tietenkin eri asia, jos lapsi on haettu edunvalvontaan ennen 18 v. esim. jonkin sairauden vuoksi.). Tällöin lapsi voi päättää, että mitä hän noille varoille tekee, eikä tarvitse enää vanhempien suostumusta toimilleen. Lapselle lahjoittaminen on kuitenkin pääpiirteiltään ihan samanlaista kuin aikuisellekin. Jos lahjoitan ystävälleni tuhat euroa, niin en voi hänellekään sanoa esim. 10 vuoden päästä, että ei vaineskaan, anna se takaisin.

Periaatteessahan vanhemmat voivat tyhjentää lapsen tilit ym. ennen kun tämä täyttää 18. Tätä ei varmaan kukaan valvo, jos lapsen varallisuus ei ylitä yli 20 000 euroa. Tyhjentäminen tai varojen käyttö vanhempien hyväksi ei tosin varmaan laillista ole, mutta kyllä siitä rangaistuksen voi saada, jos jäisi siitä kiinni. Kiinnijääminen on varmaan aika teoriaa. Tosin jos lapsen varat on yli tuon 20 000 euroa, niin sittenhän maistraatti valvoo lapsen etua ja rahojen väärinkäyttö on vaikeampaa tai ainakin siitä jää helpommin kiinni.

Lahjaverolta kyllä säästyisi jos nyt säästäisi lapsille vähitellen. Ilman veroahan voi antaa lapselle alle 4000 euroa kolmessa vuodessa kumpikin vanhempi erikseen. Tämähän ei lapsilisällä pääse ylittymään, jos lahjoittajiksi ajatellaan molemmat vanhemmat. Sitten jos lahjoittaakin lapselle vasta kun tämä on täysi-ikäinen, niin useamman vuoden säästetty pesämuna voi hyvinkin ylittää verorajan ja sitten lapsi joutuu maksamaan siitä veroa. Ehkä siis kannattaa lahjoittaa joko vähemmän, jotta veroa ei mene tai sitten niin huomattava summa, että veron maksu ei niin paljoa enää kirpaisekaan.

No meidän lasten varallisuus tuskin tulee ihan piakkoin nousemaan sellaisiin lukemiin, että verottaja tai maistraatti alkaisi niistä kiinnostumaan. Jokaisella lapsella on toki oma tilinsä ja sinne olemme tallettaneet kaikki heidän lahjaksi saamansa rahat. Meillä on myös säästöpossuja, joihin säästämme kolikkoja. Lapset saavat niihin laittaa myös itse löytämänsä (joskus luvallsesti myös äidin/isän kukkarosta "löydetyt") ja kodissa pyörivät kolikot. Näistä ei hurjia summia ole tullut, mutta hieman kuitenkin. Kahdelle vanhemmalle lapselle on kertynyt sen verran rahaa, että olemme ostaneet kummallekin kerran osakkeita 500 eurolla. Myös vauvalla on jo arvo-osuustili, mutta osakehankintoja ei ole vieltä tehty. Ehkä kohta ostetaan taas toinen erä osakkeita, niin vauvakin pääsee osakkeenomistajaksi :)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Palkkapäivä

Vihdoinkin se odotettu palkkapäivä on täällä. Rahat tulivat tilille ja sujahtivat myös eteenpäin.

Visalasku meni heti maksuun, vaikka eräpäivä olisi ollut vasta ensi viikolla. Yleensä maksan laskut aina vasta eräpäivänä, mutta nyt haluan kiihkeästi Visasta eroon, joten maksoin sen heti pois. Ei tarvitse sitten huolehtia siitä, että eräpäivänä on rahaa tilillä. Visasta erääntyy tässä kuussa reilu 190 euroa, mutta ensi kuun laskua oli jo kertynyt siten, että kokonaissaldo Visalle oli 255,10 euroa. Maksoin samalla siis myös tämän ensi kuussa vasta erääntyvänkin maksun. Nyt Visalla ei ole saldoa ollenkaan ja tarkoitus on olla käyttämättä enää Visaa. Kun alkukeväästä tipun kodinhoidontuelle, niin sillä ei ole enää varaa maksaa mitään Visarästejä. Jouluna tietty tekee tiukkaa, mutta sitten on vain pakko turvautua säästöihin, jos käyttötilin rahat ei riitä.

Se miksi minulle kertyy lähes kuukausittain Visalaskua, johtuu siitä, että haluan maksaa aina ensin itselleni ja vasta sitten muille. Kun tilille tulee rahaa, siirrän sitä heti säätötilille. Annan sen summan tavallaan itselleni ja niilllä rahoilla, jotka jäävät käyttötilille, pitäisi sitten sinnitellä koko kuukausi. Tulen usein maksaneeksi itselleni vähän liian paljon. Kuvittelen, että tulen toimeen vähemmällä ja että rahaa ei kuukaudessa kulu enempää, mutta aina sitä tahtoo kulua. Loppukuusta joudunkin usein turvautumaan Visaan, enkä suinkaan ota säästötililtä. Säästötilin rahat on sellaisia, että niihin en haluaisi koskaan koskea. Ne on "mun omia" rahoja, joita en halua käyttää. Taidan tuntea itseni epäonnistuneeksi, jos niitä joudun käyttämään.

Kuten joskus mainitsinkin varmaan, niin Visani on sellainen, että sille kertynyt saldo pitää maksaa aina heti pois. En siis voi lyhentää saldoa vähitellen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että jos Visasaldo on suuri, niin sen poismaksamiseen menevä raha on pois seuraavan kuukauden rahavarosita, jolloin riski Visan käyttöön kasvaa taas kuun lopussa. Tämän kertainen "Visa-kierteeni" alkoi kesällä, kun maksoin sillä kaikki kesälomamatkan kulut ja Visansaldo huuteli 2 000 eurossa. Elokuussa maksoin siis pari tonnia Visalaskua ja loppukuusta käytin sitä 800 euron edestä, eli aika paljon sain silloin sitä maksuun. Nyt siis Visakierre on tällä kertaa hoidettu ja toivottavasti uutta kierrettä ei hetkeen tulisi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuinka monta pankkia/pankkitiliä ihminen tarvitsee?

Yksi 3kk:n tavoite oli avata arvo-osuustili ja pankkitili Nordnettiin. En ole vielä sitä saanut tehdyksi, kun samalla laskeskelen, että onko se hyvä ratkaisu. Mulla kun noita pankkitilejä alkaa olemaan jo vähän siellä ja täällä. Ja niillekin tileille vielä hyvin mahtuisi.

Ensimmäinen tili mulle avattiin Syp:iin. Olin silloin reilu 10-vuotias ja muistan sen hyvin. Kävelimme silloin äidin kanssa kaupungille avaamaan mulle tiliä. Oli joko syksy tai kevät, kuitenkin ihan peruslämmin sää, joten lähdin ilman pipoa. Tuuli oli kuitenkin pureva ja sain kovan päänsäryn juuri ennen kuin pääsimme perille. Odotimme jonkin aikaa, ennen kuin meidän vuoro oli ja muistan, että pää oli tosi kipeä. Sain hienon pankkikirjan, joka oli hieman tavallista suurempi. Se oli hopean värinen ja siinä kannessa oli kolmiulotteinen kuva avaruudesta. Se oli ihan tosi magee. Pankkireissun jälkeen oli tarkoitus mennä kaupungille muutenkin, mutta päänsäryn vuoksi mentiinkin taksilla kotiin. Ehdin juuri vessaan, kun laatta lensi. Pankkireissun vaikeuksista huolimatta olen ollut uskollinen asiakas. Olen seurannut Sypistä, Meritaan ja sitten Nordeaan.

Seuraavan pankkitilini avasin S-pankkiin. Hankin jäsenosuuden "osamaksulla" eli maksoin siitä vain alkuun muistaakseni 20 euroa vai olikohan se 40 euroa ja loput kerrytin bonusten kautta. Ensin minulla oli vain käteiskortti, mutta sitten joskus v. 2008 paikkeilla hankin myös verkkotunnukset ja depit-kortinkin.

Asunnon oston tullessa ajankohtaiseksi päädyin ottamaan lainan Osuuspankista. Tällöin tietty sain verkkopankin, visan ja pankkikortin. Tämän jälkeen minulla olikin kolme pankkia, jossa asiointi oli säännöllistä ja toistuvaa. Enempää pankkitiliejä en luullut tarvitsevani. Mutta mitä vielä...

Lähes kaikki vakuutuksemme ovat Tapiolassa ja sitä kautta tuli hankittua verkkopankkitunnukset ja tilit myös Tapiolaan. Tämä tili ei juurikaan ole käytössä, ja tilille tulee varoja vain vakuutuskorvauksista, eli lasten lääkärikuluista. Säästämistä tämäkin, kun niitä ei heti ota käyttöön, vaan makselee niillä vakuutuskuluja mahdollisimman paljon. Vakuutusyhtiö on ainakin tähän asti onnistunut aina veloittamaan enemmän, kuin mitä me korvauksia saadaan.

Nyt sitten vielä Nordnetiin yhdet verkkopankkitunnukset... Tarviinko niitä oikeasti? Arvo-osuustili on siellä ilmainen, joten siksi se kannattaisi hankkia, mutta onko sitten vaan yhdet tunnukset lisää hukattavaksi ja yhdet tunnukset lisää muistettavaksi. Ei se arvo-osuustili nyttenkään mahdottomia maksa, mutta tarkoitus on tietty säästää nekin pennoset itselle. Avaanko vai en? Mitä mieltä te lukijat olette?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Pääsenkö tavoitteeseen?

Asetin itselleni syyskuussa tavoitteeksi säästää seuraavan kolmen kuukauden aikana 1500 euroa. Nyt on tuosta kolmesta kuukaudesta kulunut jo puolet ja tavoitteeseen on yhä matkaa.

Hankin itselleni S-kaupan osuusmaksuja 735 euron arvosta. Mikäli lasken tämän hankinnan kuluksi, niin tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan hyvin haasteellista. Itse kuitenkin ajattelen niin, että kyseessä ei ole kulutusta, vaan määräaikaiseen tiliin verratava "sijoitus", jossa rahat ovat säästössä ja turvassa kulutukselta. Lisään siis rahavaroihin laskennallisesti nuo s-osuudet, kun arvioin sitä pääsenkö tavoitteeseeni. Sijoitus tosin ei sittenkään taida olla niin kovin hyvä, jos veromuutokset menevät läpi. Muutosehdotuksen mukaan osuusmaksun koron verottomuus tippuisi 1500 eurosta 100 euroon. http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/medialle/u/uutiset/ministerio-esittaa-kovia-veronkiristyksia-tuottajien-osuuskunnille

Tavoitteen asettamisen yhteydessä arvioin tulevia kuluja siten, että tulen hankkimaan keskimmäiselle lapselle talvihaalarin. Ostin tämän haalarin pari viikkoa sitten ja nyt haalari on ollut käytössäkin. Lisähankintoja tälle kolme kuukaudelle tulee vielä talvikengät ainakin esikoiselle ja varmaan vielä lenkkaritkin, vähän keleistä riippuen. Näitä kenkiä tarvitaan varmaankin tässä aika piankin, joten joulupukkin tuloon ei voida odottaa.

Joululahjojen hankinta ei ole edennyt vielä mitenkään. Jäänee siis marraskuulle. Sukkien kutominenkaan ei ole edistynyt, joten niidenkin kanssa tulee kiirettä. Koska tavaraa tuntuu olevan kaikissa lapsiperheissä ihan riittämiin, olen ajatellut, että tänä vuonna pukki tuo meidän perheeltä jotakin muuta kuin tavaraa (sukkien lisäksi tietenkin). Taitaa keväällä olla kaveriperheille luvassa teatteria, elokuvia, luistelua, ratsastusta, uimistä ym. meidän perheen kanssa. Toivottavasti on mieleen heillekin.

Mutta nyt sitten tavoitteen rahalliseen tilanteeseen. Laskin äsken rahavarani suurin toivein, olenhan elänyt varsin mallikkaasti ja mikä sitten olikaan tulos. Varmaan jo arvaattekin... Rahaa tileillä on tällä hetkellä 466 euroa v ä h e m m ä n kuin tuolloin syyskuun alussa. Tietenkään tilanne ei vaikuta kovin lupaavalta. Ainoa selitys jonka keksin tälle on, että viimeksi laskin rahavarat syyskuun alussa, jolloin tilit näyttivät paremmalta, koska elokuun tuloja en ollut vielä ehtinyt kovasti käyttää. Mulle tulee siis tulot suurimmaksi osaksi kuun lopulla ja ihan kuun ensimmäisinä päivinä. Nyt tuloja ei ole taas tullut muutamaan viikkoon ja syyskuun tulot alkavat olla käytettyinä. Tilanteeseen tulee korjausta jo ensi viikon perjantaina. Ehkä tästä siis vielä noustaan. Pitänee laskea tilanne uudestaan marraskuun alussa, jotta laskelma olisi paremmin vertailukelpoinen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Taloustaidon oppimista

Tuhluriprinsessaa, Kukkaronherraa ja Himoshoppailijoita seuratessa on tullut mieleen se, kuinka tärkeää on opettaa omalle jälkikasvulle rahan käyttöä. Erityisesti tuossa kanadalaisessa Tuhluriprinsessa on aika pihalla olevia ihmisiä. Rahat katoavat jo ennen kuin niitä on tullutkaan. Tuossa sarjassa tosin tuhluria rahoittaa suurimmaksi osaksi vanhemmat, joilla taitaa olla aikamoiset tulot, kun pystyvät lastaan rahoittamaan kymmenillä tuhansilla dollareilla vuodessa. Sitä riskiä ei ainakaan meidän perheessä ole.

Lapseni ovat vielä niin pieniä, että viikkoraha ei ole vielä kovin ajankohtainen. Heidän ostospäätöksensä ovat vielä vanhempien tahdon alla. Kouluiän kynnyksellä tuo viikkorahakin tullee ajankohtaiseksi. Ainakin tässä vaiheessa se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Itse en tosin ole koskaan saanut viikkorahaa, enkä oikein kuukausirahaakaan, vaan rahaa olen vanhemmiltani saanut sitä tarvitessa. En ole itse aikanaan viikkorahaa oikein kaivannutkaan. Joskus se systeemi oli jonkin aikaa käytössä, mutta sitten se unohtui ja rahat jäi antamatta/saamatta.

Uusimmassa Veronmaksajan taloustaito -lehdessä (Veronmaksajain keskusliiton jäsenlehti) oli juttu nuorten rahankäytöstä, joka perustui Danske Bankin keväällä 2013 teettämään tutkimukseen. Lehtijutun mukaan nuoret saavat keskimäärin 118 euroa kuukausirahaa. Kuten jutussa mainittiin, niin tutkimuksesta ei käynyt ilmi, että mitä nuorten pitää tuosta rahasta itselleen rahoittaa ja kuinka paljon saa pistää taivaan tuuliin. Itse en kyllä ole tuollaista summaa saanut nuorena, en edes 100 markkaa kuukaudessa. Toisaalta minun ei tarvinnut saamallani rahalla ostaa itselleni vaatteita tai maksaa harrastusmaksujakaan (tosin en juuri mitään harrastanutkaan, mihin olisi rahaa mennyt), vaan ne sain käyttää ihan vain huvitteluun.

Tällä hetkellä mietin niin, että lapset voisivat alkaa saada viikkorahaa, kun he menevät kouluun. Summa voisi olla joku 5 euron luokkaa. Tämä viikkorahan saamiseen ei olisi mitään edellytyksiä ja sen saisi käyttää miten itse haluaisi. Myöhemmin sitten suuremman viikkorahan saamisen eteen pitäisi kyllä tehdä kotitöitä ja ainakin osa viikkorahasta pitäisi säästää myöhempää tarvetta varten.

Lainojen ottaminen taitaa olla niin tätä yhteiskuntaa, että myös tuossa kyselyssä nousi esiin se, että teinit (15-17 v.) lainaavat keskenään rahojaan. Kaksi kolmesta oli lainannut rahaa kaverilleen. Kyse oli pienistä "vipeistä", joille ei makseta korkoa, vaan esim. jos joltakin puuttuu pari euroa jonkun hankinnan tekemiseen, niin mukana ollut kaveri oli tämän voinut lainata. Joillekin oli sitten tullut myöhemmin yllätyksenä, että normaalit lainat ovatkin korollisia, kun oli näitä "kaverilainoja" vain käyttänyt.

Kun itse olen kiinnostunut rahankäytöstä ja taloudesta, niin jotenkin se kiinnostus pitäisi siirtää myös lapsille, jotta heidän raha-asiansa eivät menisi ihan solmuun heti nuorena. Aika vaikea on kuitenkin keksiä, miten mielenkiinnon heissä herättää, mikäli se ei luotaisesti heitä kiinnosta.