keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Talous alamäessä

Olen väkisinkin ajatellut aika paljon Suomen valtion talouden tilaa ja huonossa hapessa se tuntuu olevan. Velkaa otetaan yhä enemmän ja maksun aikaa yritetään siirtää koko ajan kauemmas. Ei vielä tämän hallituksen aikana koska se ei nyt jostakin syystä ole mahdollista. Ensi hallituskautena sitten, silloin on paljon helpompaa. Noinkohan. Se on vähän kuin ihmisten oma talous. Nyt on nuo ja nuo laskut, mutta ensi kuussa ei tule mitään yllättävää, tai ainakaan kesäkuussa en käytä rahaa ollenkaa...

Sote-uudistus saatiin puristettua valmiiksi. Ihan selvää minulle ei ole se, miten tilanne nyt eroaa vanhasta, mutta yliopistollisilla sairaanhoitopiireillä on nyt vetovastuu. Mahtaako alueelliset palvelut nyt heiketä ja varoja satsataan enemmän kalleihiin syöpä- ja reumahoitoihin? Onko tämä välttämättä kovinkaan huono asia? 

Mä kävin itse pitkästä aikaa terveyskeskuksessa. Äitiysneuvolassa olen toki viime vuosina käynyt, mutta sitä ennen en juuri ollenkaan. Lapsena ehkä. Kävin siis hammaslääkärissä. Mulla paikattiin kaksi reikää. Odotushuoneessa ei ollut minun lisäkseni kuin yksi henkilö ja mitään kiirettä siellä ei ollut, vaikka aikaahan sinne saa sen 6 kk odottaa. Paikka jäi hieman koholle, joten muutaman päivän päästä pääsin käymään siellä uudelleen, jotta sitä hieman hiottiin lisää. Tällä kerralla odotustilassa ei ollut minun lisäkseni muita. Ja lysti maksoi n. 140 euroa. 

Ei tuo toiminta nyt mitenkään kustannustehokkaalta vaikuttanut. Hinta oli varmaan melko verrannollinen yksityisen maksuun, kun siitä saa kelakorvauksen, mutta olisiko yksityisellä vähän hektisempää kuitenkin. Yleensä joku on siellä sentään odottamassa vuoroaan, vaikka paikalla ei olisi kuin yksi hammaslääkäri ja tuolla tk:ssa on niitä sentään jokunen, vaikka ei mistään suuresta paikasta olekaan kysymys. Kannattaako näitä ylläpitää vai pitäisikö sittenkin suosia yksityisiä? Meneekö verorahat haaskuuseen tuolla?

Budjettiriihessä tekivät leikkauspäätöksiä. Työssäkäyvien vanhempien lapsiperheet eivät tainneet siitä selvitä voittajina. Hekin tarvitsisivat vahvat etujärjestöt. Nyt ammattiliitot, EK ja muut jyrät pystyivät vaikuttamaan siihen, että heidän etujaan ei suuresti lähdetty leikkaamaan. Ansiosidonnaiseen koskettiin toki myös. 

Meidän perheeseen vaikuttaa ainakin suoraan tietenkin lapsilisien leikkaus, polttoaineen veron korotus ja työmatkavähennykset. Työntekeminen ei tullut ainakaan houkuttelevammaksi, kun kummankin meidän käydessä töissä matkaa tulee ilman lasten hoitoonviemistäkin reilu 100 km suuntaansa ja kun julkista liikennettä ei ole, omalle autolle ei ole vaihtoehtoa. Kunta jos vähentää vielä noita hoitopaikkoja niin tuohon voi pahimmillaan lisätä vielä 50 km lisää per siivu. Ei kannata asua maalla. Ehkä se onkin perusteltua, että täältä muutetaan kaupunkiin.

Aikaisemmin vilauteltiin mahdollisuutta, että lapset maksaisivat vanhempiensa hoitomaksut, mikäli vanhemmat joutuvat vanhainkotiin. Mä uskon, että tästä tulee vielä muutaman vuoden päästä ihan totta. Verorahat eivät riitä ja jos vanhuksilla ei itsellä ole varaa, niin ei ole julkisella sektorillakaan. Tällöin käydään lasten kukkarolla. Jos lapsillakaan ei ole, niin joko hoito on halvinta mahdollista tai sitten lapset voivat itse hoitaa vanhempansa, kuten joskus ennen vanhaan. Mietin jo, että ehkä päiväkotien lisäksi tulee vanhusten päiväkodit. Lapset voivat hakea vanhemmilleen hoitopaikkaa omalle työajalleen ja maksavat sitten hoitomaksua. Hoitomaksu olisi tietenkin suurempi mikäli tarvii vuorohoitoa tai viikonloppuhoitoa. Rikkaat ostavat hoitoapua ja köyhät eivät. Kukin selvitköön miten taittaa.

Synkkiä näkymiä siis povaan taloudelle. Entä sinä?

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Budjetti 3-12/2014

Viimeiset palkalliset lomapäivät on pian vietetty ja pudotus kotihoidontuelle alkaa muutaman päivän päästä. Tulot siis romahtavat ja nyt on viimeinkin otettava itseä niskasta kiinni ja laadittava budjetti loppuvuodelle. Mitenkään erityisen tiukalle en halua budjettia vetää, mutta tässäkin voi olla haastetta riittävästi, jotta se pitäisi seuraavat 10 kuukautta. Tarkoituksena on jatkossa seurata, miten pysyn budjetissani ja osoittautuuko se liian haastavaksi.

Tulot:
kotihoidontuki        n. 300 euroa
lapsilisät                    366 euroa
vuokratulo                 724 euroa                  tulot yhteensä 1 390 euroa

Kiinteät ja pakolliset menot:
1. asuntolaina             250 euroa
2. asuntolaina             450 euroa
yhtiövastike                287 euroa
yhtiövastike                190 euroa
ruokaan                     300 euroa                  menot yhteensä 1 477 euroa

Tulot eivät siis riitä kattamaan edes ns. kiinteitä menoja, vaan ne syövät säästöjä 87 euroa kuukaudessa. Näitä menoja voisi toki pienentää siten, että ottaisi lyhennysvapaata, mutta siihen en halua lähteä, vaan tarkoituksena on lyhentää lainoja ihan normaalisti.

Näiden em. menojen lisäksi maksettavaksi tulee ainakin puhelinlasku, käyttämäni auton kulut ja polttoaineet, osa perheen vakuutusmaksuista, lasten vaatteet, sukulaisilleni mahdollisesti annettavat lahjat, kaikki omat henkilökohtaiset menoni. Näihin kuluihin olen ajatellut varata 520 euroa kuukaudessa. Mikäli kuukaudessa tarvitsen lisää rahaa, pitää sitä yrittää ansaita lisätöillä tai kirpparilta. Luottokortin saldo on tällä hetkellä 0 ja tarkoituksena on pitää se nollilla jatkossakin.

Hahmottelin vähän miten tuon 520 euroa tulen käyttämään.:

puhelinkulut                 40 euroa
bensa+auto                120 euroa
muut laskut                 170 euroa
lapset                         100 euroa
muut                             90 euroa    

Lisäkuluja vuoden mitaan tulee varmasti. Tällä hetkellä näköpiirissä on uuden asunnon kalustaminen. Tällä budjetilla kalustukseen ei suuria rahoja ole käytettävissä. Toinen suurehko rahareikä on matkailu. Tälle vuodelle on suunnitelmissa vielä ainakin yksi pidennetty viikonloppu Tukholmassa, kesälomareissu kaveriperheen kanssa (kohde vielä auki, ehkä Gotlanti) ja Kanarian seikkailu loppuvuonna. Huhtikuussa oli tarkoitus mennä perheen kesken Lappiin, mutta säästäväisyyspuuskassa päätin jäädä lasten kanssa kotiin. Yritän budjetissani säästää käyttörahat lomareissuille, mutta matkat täytynee maksaa säästöistä ohi budjetin.

Jatkossa seuraan siis sitä, miten 520 euron budjetti pitää ja riittääkö se minulle, vai alkaako luottokortin saldo kasvaa.