maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sijoitussalkun tilanne

Avasin marraskuulla sijoitussalkun Nordnettiin ja siirsin Nordnettiin rahaa yhteensä 4 500 euroa. Tein yhteensä neljä osakeostosta ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, jolloin osakeostot olivat halvempia. Rahaa osakeostoksiin meni yhteensä 4372,75 euroa ja tilille jäi 127,25 euroa. Nyt kun ostoksista on kulunut jo jokin hetki, on aika antaa väliraportti siitä, mikä salkun tilanne on tällä hetkellä.

Ensimmäinen hankintani oli Talvivaara, jonka osakkeita ostin samana päivänä, kun yhtiön johto oli pitänyt tiedostustilaisuuden yhtiön hakeutumisesta velkajärjestelyyn. Velkajärjestelyyn pääsy ei tällöin ollut varmuutta, joten tilanne oli yhtiön kannalta lähes katastrofaalinen. Yhtiön kurssi lähti kuitenkin nousuun, eikä ole varsinaisesti ollut tuon jälkeen miinuksella ollenkaan (ihan ensimmäisien päivien tilannetta en muista). Alkuun osakkeen arvo nousi reilusti ja mietin osakkeen realisoimista, mutta päätin sen kuitenkin pitää ja katsoa, miten sen arvo kehittyy. Vuoden alusta osakkeen arvo on laskenut vähitellen, mutta juuri ennen pääsiäistä se taas pompahti. 250 euron lottoarpani on noussut 138 %.

Samana päivänä ostin myös Fortumin osakkeita. Sen arvo on vakaampi, eikä suuria tuottoja ei ollut silloinkaan näkyvissä. Ostopäivän kurssi ei ollut mitenkään erityisen suotuinen ja sen jälkeen kurssi on kehittynyt suuntaan jos toiseenkin. Aluksi kurssi nousi jonkun verran mutta on sitten tippunut pari kertaa ihan reilusti. Tällä hetkellä kurssi on miinuksella reilu 6 prosenttia. Euroissa se tekee 56 euroa. Osakeista on kuitenkin maksettu tältä väliin osinko, jota sain tilille 45 euroa. Tämän kun lisää tuohon tappioon, ollaankin lähes lähtötilanteessa. Plus miinus nolla tilanteesta jatketaan.

Joulukuussa tein toiset kaksi hankintaa. Neste Oilin osakekurssi on myös sahannut edes takaisin. Miinuksella se oli tammikuussa, mutta sen jälkeen se on pysynyt plussalla. Tosin osingon irtoamisen jälkeen on ollut pudotusta. Tällä hetkellä 6,7 prosenttia plussalla ja kun arvoon lisää vielä osingon n. 53 euroa, on sijoitus jo ihan mukavastikin plussalla.

Viimeinen ostoni oli Huhtamäki. Sitä ostin pari kuukautta selvästi liian myöhään. Kurssi nousi juuri lokakuussa ja sen jälkeen kurssi on ollut vakaampaa. Tämäkin on toki vielä plussalla vajaa kuusi prosenttia, mutta siinä tullee tapahtumaan laskua, kun osinko myöhemmin irtoaa. Toisaalta tämä osake ei ole mikään osinkokone, kun yritys on maksanut aika nihkeästi osinkoa. Ehkä osingon vuoksi ostajia ei niin löydy. Ehkä...

Nyt 4500 euron sijoitus on noussut 5090 euroon, joten tyytyväinen täytyy olla, vaikka sijoituspäätösten takana ei suurta analyysiä ollutkaan. Moukan tuuria siis tai sitten tilanne on se, että kaikki osakkeet ovat olleet nousussa ja muut osakkeet ovat nousseet enemmänkin. Mutta näillä nyt kuitenkin mennään. Käteistä tilillä on nyt reilu 200 euroa ja se lähtee nyt kuukausittain ETF:iin.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lasten sijoitussalkku

Lasten varojen sijoittaminen on sikäli hankalaa, että kyseessä on toisen ihmisen varojen sijoittaminen. Me vanhemmat teemme nyt mahdollisimman hyviä päätöksiä, mutta ehkä lapsi aikuistuessaan on kuitenkin eri mieltä päätöstemme järkevyydestä. Ehkä heistä kasvaa sijoitusguruja, jotka nauravat meidän räpellykselle, vaikka jälkiviisaus on aina helpompaa.

Lasten varojen sijoittamisesta tekee vielä haateellisempaa se, kun on useampi lapsi. Silloin pitää miettiä tasapuolisuutta ja sitä, tarkoittaako se, että kullekin lapselle ostetaan samalla euromäärällä, samoja osakkeita ja samana päivänä. Tällöin lapsille muodostuu identtiset salkut. Vai pitäisikö sijoitussalkkujen sisältö olla erilainen, jotta samaa virhettä ei tulisi tehtyä jokaisen lapsen salkkuun? Mitä jos täysi-ikäistyessään yhden salkun varoilla tekee kuukauden Interrail-matkan ja toinen voi ostaa itselleen opiskelija-asunnon?

Olemme tehneet vasta yhden oston lasten sijoitussalkkuun. Ostimme Huhtamäen osakkeita. Tällöin teimme helpommin tasapuoliselta näyttävän ratkaisun ja ostimme lasten salkkuihin samalla summalla ja samana päivänä. Tosin tilanne ei ole enää täysin tasapuolinen, kun nuorin lapsemme syntyi vasta tämän jälkeen, eikä hänellä tietenkään tuolloin ollut sijoitussalkkua eikä myöskään omaa pankkitiliä tai varoja.

Seuraava ostos on harkinnassa, kuten viimeksi kirjoitin ja siinä tekisi mieli jo ostaa jokaiselle jotakin erilaista. Samojen osakkeiden ostaminen kolmeen kertaan ei vaikuta kovin järkevältä hajauttamisen kannalta, mutta tällöin salkkujen arvot eivät enää olekaan samat. Aikaisemmin ostimme myös samalla summalla. Mikäli päädymme ostamaan jokaiselle eri osakkeita, ei ostettavien erienkään en tarvitse olla täysin saman hintaiset. Tällöin se, jonka tilillä on enemmän rahaa, voi sijoittaa enemmän, eikä hänen sijoituksensa enimmäismäärä ole sidottu sisarusten tilien saldoon. Tällä hetkellä tosin erot lasten tileissä eivät ole juuri merkittävät, vaan kyse on vain muutamista satasista.

Lasten omaisuuden arvo on vielä hyvin vaatimaton, joten emme ole tilivelvollisia maistraatille. (Maistraattihan tulee kuvioihin silloin kun lapsen omaisuuden arvo ylittää 20 000 euroa.) Myöskään maistraatin luvan hakeminen toimiin ei ole tullut ajankohtaiseksi. Onko jollakin muulla kokemusta tilinpidosta ja maistraatin luvista sijoitustoiminnassa? Oletteko sijoittaneet erikoisrahastoihin, jotka vaativat maistraatin luvan? Saako tällaisen luvan, vai onko vastaus yleensä kielteinen?

Miten te olette lasten varoja sijoittaneet? Pankkitillle, rahastoihin, osakkeisiin, S-osuuksiin tai johonkin muuhun?


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Lapset ja raha

Luin jostakin lehdestä (ehkä haen sen artikkelin vielä käsiini) lasten talouden opetuksesta. Ne opit taisivat olla aika abstrakteja, kun en niistä yhtäkään pysty enää muistamaan. Mutta minun suuntaviivani aiheesta lapset ja rahat ovat seuraavat:

1. Lapsi saa käyttää rahaa jo pienestä pitäen.
Meillä on kolme lasta, joista kaksi on jo päässyt käyttämään rahaa. Käymme lähes viikottain paikallisella kahvila/kioskilla, josta lapset saavat tehdä hankintoja. Täällä kioskissa ei käy lainkaan kortit, joten siellä on pakko maksaa käteisellä. Näin lapset oppivat käteisen käyttöä. Käteisellä ei paljoa tule maksettua, joten tuo on hyvä paikka lasten harjoitteluun. Rahat ovat meidän vanhempien rahaa, mutta lapset saavat ostaa kaksi syötävää/herkkua kumpikin ja maksavat sitten itse ostoksensa. Vaihtoraha palautetaan äidille, vaikka lapset sen jo mielellään ottaisivat itselleenkin.

2. Lapsilla on omaa rahaa omassa käytössään.
Vanhimmilla lapsilla on hieman omaa rahaa. Tällä hetkellä en ole ihan varma, että kuinka paljon heillä sitä on, mutta kyse on muutamasta eurosta, enintään 10 euroa. Tätä summaa he ovat innokkaasti säästäneet, eikä rahoja ole käytetty mihinkään. Kanarian matkalle he ottivat rahaa mukaan kumpikin ja kumpikin osti matkalta itselleen kukkaron, joten nämä rahat ovat talletettu. Eilen virvontapalkkana he saivat muutaman euron kumpikin ja ne vietiin kiireesti kukkaroon säästöön. Vielä ei ole tarvetta kuukausi/viikkorahaan, mutta ehkä se sitten kouluikäisenä tulee ajankohtaiseksi.

Tällaisen oman rahan he saavat käyttää itse ja vaikka hävittää sen, jos niin käy. Minä en huolehdi siitä ja he saavat itse päättää mitä sillä ostavat. Vielä omia ostoksia ei ole em. kukkaroiden lisäksi tehty, eikä rahan olemassa oloa varsinaisesti muisteta, kuin vain kukkaron nähdessään. Jatkossa pyrin pitämään itse näppini erossa heidän päätöksistään. Vaikka heidän ostoksensa olisivat minusta täysin turhia, voivat he ne kuitenkin omilla rahoilla tehdä. Voi säästää tai käyttää, miten vaan.

3. Lapsilla on omat tilit ja varat.
Kullakin lapsella on oma tili, jonne on tallettettu heidän kaikki kaste- ja synttärilahjaksi saadut rahat. Vielä näihin varoihin ei ole juurikaan koskettu (ei nostoja tileiltä). Emme ole käyttäneet näitä varoja heidän tarpeisiinsa, vaikka siihen ne ovat tarkoitettu. Ne on tarkoitus säästää ja sijoittaa siten, että lapsi saa ne sitten joskus täysi-ikäisenä haltuunsa. Toki mahdollista on, että niitä käytettään jo ennen, mutta ensisijainen ajatus on säästää ne.

4. Lapsi päättää yhdessä vanhemman kanssa siitä, miten hän pankissa olevat varansa käytetään.
Lapset ovat vielä niin pieniä, että tämä ei ole vielä ollut ajankohtaista. Lasten tilit ovat liitetty vanhempien verkkopankkiin ja heille on avattu omat arvopaperisäilytykset. Kahdelle vanhemmalle lapselle ostettiin yhden yrityksen osakkeita lähes kaksi vuotta sitten. Tämän päätöksen tekivät tietenkin yksin vanhemmat, koska lapset eivät vielä voineet asiaa ymmärtää ja osallistua päätöksen tekoon. Tarkoituksena on piakkoin ostaa osakkeita lisää, jotta myös nuorimmalle alkaisi kertyä osakkeita.

Näiden tulevien osakkeiden ostoon varmaan pääsevät osallistumaan lapsetkin. Ajatuksena on, että mies valitsee ensin yrityksiä, joiden osakkeita lapsille voisi ostaa ja sitten nämä yritysten nimet kirjoitetaan erillisille papereille. Lapset saavat sitten itse valita, että minkä yrityksen he valitsevat. Tavallaan kyse on arpajaisista, joissa huonoja vaihtoehtoja ei ole mukana.

Vähitellen lasten kasvaessa heillä on yhä enemmän mahdollisuuksia ymmärtää sijoittamista ja säästämistä, joten vasta silloin heidän mielipidettään kysytään tarkemmin.

5. Lapset mukaan perheen taloutta suunniteltaessa.
Tarkoituksena on opettaa lapsille sitä, miten rahaa tulee ja minne se menee, mihin meillä on varaa heti ja mihin pitää säästää, milloin otetaan velkaa ja miten sen takaisinmaksu järjestyy. Lasten pitäisi pystyä ymmärtämään täysi-ikäisenä perheen talouden pelisäännöt ja reunaviivat, jotta oma rahankäyttö ei pääsisi riistäytymään käsistä. Ehkä tulevaisuudessa pidetään perhepalavereja, tehdään kirjanpitoa, sovitaan yhteisistä säännöistä ja säästökohteista sekä kokeillaan kuukautta teinipomon alaisuudessa.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Omat perusteluni asuntosijoittamiseen

Vaikka jollakin tasolla tiedostan, että asuntosijoittamisessa on tällä hetkellä boomi päällä, eikä se ehkä ole enää kovin kannattavaa, kiinnostaa se silti minua. Itse olen perustellut itselleni asuntosijoittamisen seuraavasti.

Suurin taloudellinen katastrofi, joka voisi minua nyt kohdata, olisi yksin jääminen lasten kanssa. Mikäli parisuhteeni mieheni kanssa päättyisi (ero, kuolema), joutuisin hetimmiten hankkimaan itselleni ja lapsilleni uuden kodin. Tällöin tarvitsisin ison lainan lisäksi myös pääomaa, jolla voisin rahoittaa kodin oston.

Suuren katastrofin iskiessä en voisi valita ajankohtaa, jolloin ostan kodin. En siis voi suunnitella sitä, että ostaisin asunnon aikana, jolloin asuntojen hinnat olisivat mahdollisimman matalalla. Ne voivat olla juuri silloin todella korkealla ja ostaminen tulisi todella kalliiksi. Asunnnon ostaminen voi myös tulla ajankohtaiseksi ehkä jo huomenna, kymmenen vuoden päästä, tai ei ehkä koskaan. Rahoja ei voi vaan makuuttaa odottamassa säästötilillä ajankohtaa, jota ei ehkä koskaan tule, koska silloin niiden arvo laskisi koko ajan.

Olen miettinyt sitä, mistä kaupungista ja mistä kaupunginosasta todennäköisimmin ostaisin asunnon, jos asunnon osto tulisi piankin ajankohtaiseksi. Olen miettinyt, että mikäli alueella sijaitsevien asuntojen arvo tulee nousemaan lähivuosina, olisi erityisen tärkeää että myös minun säästöjeni arvo nousisi vastaavassa suhteessa. Pahinta olisi, että ostettavan asunnon arvo olisi noussut lähes ennätyshintoihin ja samalla säästämäni pääoman arvo olisi ennätysalhaalla. Tällöin asunnon ostaminen olisi todella vaikeaa. Mikäli sijoittaisin suurimman osan säästöistäni rahastoihin tai pörssiosakkeisiin, voisi käydä juuri siten, että niiden arvo olisi juuri pudonnut kuoppaan ja asuntojen hinnat porskuttaisivat vielä nousujohteisesti. Toki nekin voisivat piankin alkaa laskea, mutta minulla ei olisi kauaa sitä aikaa odotella. Tilanne voisi tietenkin olla myös päinvastainen, jolloin minun pääomani olisi kasvanut suhteessa enemmän, mutta siihen en ole uskaltanut luottaa. Pessimisti ei pety -periaatteella.

Säästämisessä olen myöskin halukas käyttämään velkaa tai velkavipua, kuten sitä tunnutaan kutsuttavan. Suurin osa ikäluokastani on tällä hetkellä vahvasti velkaisia, kun asuntolainojen määrät ovat huipussaan. Myös minä olen valmis kulkemaan tässä suhteessa joukon mukana ja ottamaan lainaa. Osa sijoittajista käyttää velkaa pörssiosakkeiden ja muiden rahoitusinstrumenttien hankintaan. Tämä ei kuitenkaan ole tuntunut minusta turvalliselta. En uskalla käyttää muiden ihmisten rahaa sijoittamalla sitä pörssiin, joka mielessäni kuitenkin vertautuu jossakin mielessä veikkauksen lottoarvontaan. Hyvällä tuurilla voit voittaa, huonolla käteen jää musta pekka. En usko, että nukkuisin hyvin, mikäli lainarahat olisin laittanut pörssiin. Vielä se voisi mennä, mikäli lainaa olisi todella vähän ja muuta omaisuutta vastaavasti paljon. Mutta niin onnellista tilannetta ei minulla ole.

Päädyinkin siten ostamaan sijoitusasunnon (tai kaksi) juuri niiltä seudulta, josta asunnon aikoisin ostaa. Tällöin sijoitukseni arvo seuraisi mahdollisimman tarkasti alueella olevien muiden asuntojen arvoja. Toki nyt hankkimani asunnot eivät ole sopivan kokoisia nelihenkisen perheen pitkäaikaiseksi kodiksi, vaan ne ovat pieniä asuntoja. Tällöin niiden tuotto on parempi, joskin niiden jälleenmyyntihinta voi osittain liikkua erisuuntaan kuin alueella olevien perheasuntojen, mutta sen riskin joudun ottamaan. Isomman asunnon vuokraaminen olisi vaikeampaa, niiden hinnat olisivat korkeammat ja tuotto suhteessa siihen käytettyyn pääomaan vielä huonompi.

Asunnon uskallan ostaa velkarahalla, eikä sen ostaminen ilman velkaa ole useinkaan mahdollista. Eikä ainakaan ensiasunnon ostaminen. Toki ensiasunnon ostajan verovapauden menetin, mutta toivottavasti taloudellinen katastrofi ei tulisi ennen kuin täytän 40 vuotta, joten sen puolesta verovapauden voisin menettää joka tapauksessa.

Sijoitusasunnon ostamisessa minulla ei siis ole ollut ruusuisia kuvitelmia niiden hyvästä tuotosta ja nopeasta rikastumisesta, vaan oman kodin ostamisen ennakoimisessa ja lainanhoitamisesta ennakkoon. Tällöin otan asuntolainan nyt, saan korot täysimääräisesti lyhennettyä, saan asunnosta pientä tuottoa ja lyhennän lainaa nyt. Kodin ostan vasta myöhemmin, jolloin lainaa on jo lyhennetty useampia vuosia ja pääomaa on kertynyt.

Ei ehkä täydellinen suunnitelma, mutta sellainen jonka kanssa minä pystyn elämään.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jokapojan asuntosijoittaminen

Asuntosijoittaminen on jo varmaan pian saavuttamassa kyllästymispisteen. Ainahan sanotaan, että kun taksikuski antaa vinkin ostaa jotakin osaketta, on sen myymisessä jo kiire tai se on jo myöhästä. Nyt on musta alkanut tuntua siltä, että asuntosijoittaminen on saavuttamassa jo tämän pisteen tai se ainakin sen saavuttaa.

Asuntosijoittaminen on ollut ennen vauraamman väen sijoitusmuoto. On ostettu asuntoja arvopaikoilta Helsingistä halvalla 1960-luvulla ja vähän sen jälkeen. Nyt nämä vuokra-asunnot ovat periytyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle omaisuutta kertyykin mukavasti. Sijoitusasunto on ollut tavallisen tallaajan ulottumattomissa, niiden tuotto on ollut vakaata ja asunnon arvo on noussut moninkertaiseksi.

Nyt asuntosijoittamisesta haaveilee kaikki. Asuntosijoittamisesta kirjoitetaan kirja, pidetään blogia, televisiosta tuttu talousneuvoja kannustaa jollakin tasolla asuntosijoittamiseen jne. Nyt jo tosi monella mattimeikäläisellä on sijoitusasunto. Mietin omaa sukuani, joka on varmaankin hyvin keskiluokkainen ja aika monella perheellä on sijoitusasunto, yksi tai useampi.

Sijoitusasunnon ostaminen on jo lähes jokaisen huulilla ja se kertonee sen, että siihen trendiin ei ole enää järkeä hypätä, vaan nyt on aika keksiä jotakin muuta. Sijoitusasunnolla ei enää rikastu, jos sillä on koskaan rikastunutkaan ja voitonkin tekeminen tullee vaikeammaksi. Viimeinen niitti taitaa olla se, että myös S-pankki on lanseerannut S-asuntorahaston. Nyt on meille tuulipukuihmisille sitten auennut asuntosijoittaminen ruokaa ostamalla (minimisijoitus 200, joten ehkä ei onnistu bonusten kautta, mutta ajatuksellisesti näin.)

Sinäänsä hyvä aika tehdä tämä havainto kun omasta asunnon ostosta on aikaa vain pari kuukautta... Nyt pitäisi keksiä se viiisasten kivi, jota kohden kannattaa mennä. Pitäisi mennä erisuuntaan kuin muut, mutta siihen ei helppoja vastauksia ole, eivätkä ne vastaukset kovin helposti minua löydä, siihen olen liian joukonmukanakulkija.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Maaliskuun yhteenveto

Tein vähän summamutikassa itselleni budjetin kuukausimenoihin. Budjetti on ihanne, johon on tarkoitus pyrkiä ja tässä kuussa ei siihen ihan päästy.

Puhelinkuluihin budjetoin 40 euroa. Mulle tulee kaksi puhelinlaskua kuukaudessa ja niiden määrä on aika helppo arvioida. Tässä kuussa tässä mentiin kuitenkin yli. Puhelinlaskujen summa oli 43,70 euroa ja tavanomaisen kahden laskun sijasta ehdin jo tässä kuussa saada ja myös maksaa eräpäivänä kolmannen laskun. Puhelinkulut nousivat yhteensä 59,40 euroa. Jos tuo eräpäivä on jatkossakin kuun viimeinen päivä, niin ensi kuun puhelinlaskut ovat noin budjetin luokkaa, eikä säästöä siinä synny.

Bensaan ja autoon varasin yhteensä 120 euroa. Myös tässä mentiin yli. 140 euroa meni bensaan, mutta sitten kävin vielä kerran autopesussa, huuhtomassa suolat pois. Kaikkiaan autoon meni siten rahaa 160 euroa.

Lapsiin budjetoin 100 euroa. Tässä on ajateltu lähinnä vaatteita. Tämänkin budjetin sain ylittymään, eli 146,95 euroa. Olin lastenvaatekutsuilla ala Pomp de lux ja en voinut vastustaa kiusausta, joten laskua kertyi 105 euroa. Ostin tyttöille yhden vaatekerran eli paita, sukkikset, farkkushortsit ja neuletakin sekä vielä yhden t-paidan. Tyttöjen kanssa oltiin myös kerran vaatekaupoilla ja mukaan lähti farkkuhame ja vauvalle pari bodyä. Näistä siis sain koottua tuon summan. Ilman vaatekutsuja homma olisi mennyt ihan putkeen ja rahaa olisi säästynyt ensi kuulle. Ensi kuussa kun tämä budjetti ylittyy varmasti, koska on pakko hankkia taas ulkovaatteita.

Muihin laskuihin budjetoin 170 euroa. Laskuista erääntyi tässä kuussa yksi vakuutusmaksu, joka bonusten jälkeen teki 19,48 euroa. Minä kävin hammaslääkärissä ja sieltä lähettivät parikin laskua. 82,10 euroa sekä 10,28 euroa. Myös lapset kävivät lääkärissä ja apteekkiinkin meni (tämä ei ehkä ole varsinainen lasku, mutta huomioidaan se nyt kuitenkin tässä). Vakuutusyhtiö palauttaa näistä kuluista jotakin, mutta itse maksettavaksi jää noin. 77 euroa. Näillä kuluilla sain sitten tämänkin budjettikohdan ylittymään ja se oli yhteensä 188,86 euroa.

Muita kuluja varten jätin vielä 90 euron kaatoluokan. Tähän kerääntyi kuluja yhteensä 52,53 euroa sisältäen parkkimaksun, pankin palvelumaksut, kaksi ravintola kertaa, imetystopin ja tuparilahjan.

Ylityksistä huolimatta olisin ollut kohtuullisen tyytyväinen rahankäyttööni, mutta ei tässä valitettavasti vielä ollut kaikki. Tässä olisi siis vain budjetissa huomioidut menot. Näiden lisäksi rahaa paloi ruokaan. Olin budjetoinut siihen kiinteästi 300 euroa. Tämän summan siirrän aina kuukauden alussa S-tilille ja sieltä se sujuvasti kuluu ruokaan. Tämä on meidän perheessä ainoa tili, jonne kummallakin on käyttöoikeus ja kortti, joten mieskin käyttää tätä tiliä ja ostaa ruokaa S-tililtä. Mä en sen suuremmin seuraa miten tuo raha tuolta kuluu. Ainoastaan kerron sitten miehelle, kun vihreää korttia ei enää voi käyttää.

S-tilin lisäksi minulta meni omilta käyttötileiltä ruokaan yhteensä 330 euroa. Mitään kovin erikoista ei meillä tässä kuussa ollut. Tosin yhtenä viikonloppuna oli ruokavieraita ja tällöin viikonloppu ostokset maksoivat ehkä vähän normaalia enemmän eli 148,50 euroa.

 Eli budjetti ylittyi kaksin kertaisesti. Rahaa ruokaan paloi minulta siis yhteensä 630 euroa ja se on kieltämättä aika paljon, kun viisihenkisen perheemme lapset ovat kuitenkin vielä pieniä ja siten myös pieniruokaisia. Tässä olisi kehittämisen paikka. Toisaalta en vaan osaa säästää ruuasta, koska se on se mihin haluan panostaa. Mielestäni meillä ei kuitenkaan osteta mitään erikoisuuksia. Jauhelihaa, broilerin fileesuikaleita, leipää, leikkelettä, hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä, maitotuotteita ja sanoinko vielä että hedelmiä. Ja eihän se ruoka varsinaisesti kovin kallista ole. Jauhelihakeiton tekee aika edullisesti, mutta ne jogurtit ja leivänpäälliset ym. Meillä ei osteta tupakkaa, olutta, alkoholijuomia, sipsejä ym. kallita nautintoaineita, joten silläkään ei meidän laskuja selitetä. Vaippoja tai korviketta ei myöskään kaupasta ole tuotu.

Miten ruokalaskua sitten saisi pienetymään? Toki niin, että mä en kävisi kaupassa, vaan mies kävisi, jolloin hän myös maksaisi ruuan. Mutta se vain siirtäisi "ongelmaa" eikä olisi kovin reilua.

520 euron sijasta rahaa paloi siis 937,74 euroa maaliskuussa.