keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vuokralaiset valittu ja nyt sopimusta tekemään

Kiitokset kanssabloggaajille ja blogiyhteisölle! Ilman teitä olisin empimättä ottanut yhteyttä vuokravälittäjään ja antanut hänen vuokrata asuntomme, mutta nyt hoidankin tehtävää itse. Ja homma on ainakin tähän asti toiminut ihan hienosti ja kustannustehokkaasti.

Laitoin kuvallisen ilmoituksen Tori.fi- ja Oikotie.fi -sivustoille sekä ilmoitin paikallisessa lehdessä. Pidin näytön, jonne tuli kuusi kiinnostunutta pariskuntaa ja heistä sitten valitsin yhden, jonka kanssa tehdään huomenna vuokrasopimus.

Tori.fi sivu oli mitä parhain. Lähes kaikki yhteydenotot sain sitä kautta. Yhteydenottoja oli yhteensä kahdeksan, josta vain yksi oli varmasti Oikotien kautta ja loput torin kautta. Paikallislehden ilmoitus oli ihan turha ja sen olisi voinut jättää hyvillä mielin väliin. Sen perusteella en saanut yhtään yhteydenottoa.

Torilla ilmoittaminenhan on maksutonta ja Oikotien palvelu on maksullinen. Nyt Oikotiellä oli kuitenkin menossa ilmoita ilmaiseksi tarjous ja tähän tarjotukseen sisältyi vielä mahdollisuus tarkistaa veloituksetta kolmen ihmisen luottotiedot. Tähän tarjoukseen tartuin heti ja se kuulosti jopa lähes liian hyvältä ollakseen totta. Tori taitaa viedä ilmoittajat siihen malliin, että Oikotienkin pitää luvata ilmaisia ilmoituksia. Paikallislehden ilmoitus maksoi n. 35 euroa. Ilmoitusten hallintasivujen kautta selvisi, että Oikotien ilmoitus oli katsottu 350 ja torin 480 kertaa. Molemmat ilmoituksen jätin lauantai-iltana. Torin ilmoitus julkaistiin jo sunnuntaiaamuna, kun Oikotien ilmoitus näkyi vasta maanantaina. Mikä tietenkin vaikuttaa noiden katsontakertojen vertailuun.

Näyttöllä kävi siis kuusi pariskuntaa. Pyysin niitä täyttämään etukäteen tekemäni yhteystieto/kyselylomakkeen, jotka olivat kiinnostuneita vuokraamaan asunnon. Viisi pariskuntaa jätti paperin ja niistä sitten tein valinnan puhtaasti pärstäkertoimen, iän ja työ/opiskelupaikan perusteella. Näytön jälkeen yritin heti tarkistaa valittujen henkilöiden luottotiedot, mutta Oikotien sivuilla oli jokin virhe, eikä se onnistunut. Laitoin asiasta sähköpostia. Seuraavana päivänä sitten tarkistin tietoja uudelleen, eikä vieläkään sivut pelittäneet. Olin puhelimitse yhteydessä oikotiehen, kun sähköpostiinkaan ei sieltä oltu vastattu. Kuulemma luottotietojen tarkastuksessa oli jotakin häikkää ja se oli kai kestänyt jo jokusen päivän. Lupasi laittaa siitä taas viestiä eteenpäin, "mutta jos kerran on vaikeasti korjattava ongelma, niin sille ei voi mitään". Ei luvannut, että sivut toimeisivat vielä samana päivänä. Eivätkä sitten toimineetkaan. Jotta en menettäisi vuokralaisia, niin maksoin asiakastiedon kautta luottotiedoista n. 30 euroa. Tarkistin siis vain toisen henkilön luottotiedot ja toisen ajattelin tarkistaa Oikotien kautta sitten kun sivut jälleen toimivat.

Äsken Oikotien sivut toimivat taas ja sain tilattua luottotietoraportin. Puhtaalta näytti myös toisen vuokralaisen tiedot. Ainoa erikoisuus tuossa Oikotieltä tilatussa luottotietoraportissa on, että siinä ei näy henkilön nimeä, eikä hetun loppua. Periaatteessa on siis riski, että tämä vuokralainen olisikin antanut esim. siskonsa tai kaverinsa hetun, eikä hän tällä raportilla siitä jää kiinni. Selviää ainoastaan että tuolla hetulla ei ole luottotiedoissa häikkää. Soitin tuosta vielä Oikotielle ja varmistin, että raportti on oikeanlainen ja oli se. Kuulemma kaikille toimitetaan tuollainen raportti, jossa on nimi ja hetun loppu peitetty. Liittyy kuulemma siihen, että kun tuo raportti toimitetaan sähköpostiin. Jokin tietosuoja-asia siis. No pitää varmaan vielä varmistaa henkilötodistuksesta, että sotut ovat oikeat, eikä kaverin.

Vuokrasopimuksen sovelsin käyttämällä apuna aikaisempia välittäjän käyttämiä vuokrasopimuksia. Copy pastella mentiin. Sovin tapaamisen tulevien vuokralaisten kanssa ja huomenna olisi tarkoitus allekirjoittaa paperi. Homma siis vähintäänkin puolessa välissä.

Vuokrausprosessi oli siis tosi mielyttävä ja näitähän voisi tehdä vaikka sivutöinä muillekin... Ehkä sitten tentin jälkeen. Tori sai täydet pisteet, mutta toi Oikotie oli tietenkin pettymys. Oli liian hyvä ollakseen totta. Kustannuksia mulle syntyi siis tuon lehti-ilmoituksen lisäksi luottotietojen tarkastuksesta sekä siitä, että jouduin käymään paikanpäällä kolme kertaa (kuvien otto, näyttö ja vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Avainten luovutuksen, asunnon tarkastuksen ja pienet korjaustyöt sain nakitettua vanhemmille.) Kustannukset jäivät hyvinkin paljon siitä, mitä välittäjä olisi ottanut. Säästöä siis minulle.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Sähkömittarit juoksevat

Surffailin Fingridin sivuilla ja sieltä löytyi jos jotakin kiinnostavaa Suomen sähköntuotannosta ja kulutuksesta. Kovalla pakkaskaudella oma sähköntuotantomme ei ole riittävä, vaan sähköä ostetaan ulkomailta. Näemmä Ruotsista paljonkin. Aamusella sähköä ostettiin myös Virosta, mutta nyt suunta on kääntynyt toisaalle. Viroon viedään.

Vesi-, ydinvoima ja kaukolämpö sekä teollisuuden tuottama sähkö on Suomen peruspilareina. Tuulivoimasta on touhuttu jo jokusen vuoden, mutta sen osuus tällä hetkellä on minimaalinen. Tuulta kun ei ainakaan täällä päin Suomea juuri tällä hetkellä ole. Onneksi, sittenhän ilma olisi vielä kylmempää.

Nyt kun sähkömittarit juoksevat täysillä koko Suomessa, niin on viimeistään aika vähentää omaa sähkönkulutustaan. Meille asennettiin kesällä maalämpö ja sitä kautta sähkönkulutus on noussut lähes pystysuoraan. Vielä meillä ei ole kokemusta, kuinka paljon sitä sähköä oikein kuluu ja miten sitä voisi säästää lämmitysjärjestelmässä. Näin kylmällä kone oli automaattisesti lisännyt lisävastuksen päälle, jotta lämmintä varmasti riittää. Koska emme ole tottuneet tasaiseen lämpöön, niin totesimme, ettei lisävastusta meillä tarvita ja laskimme koneen lämpötiloja, jotta lisävastus ei olisi toiminnassa. Villasukkia ja vaatteita vaan päälle ja pieni happihyppely ulkona, niin jo taas tarkenee.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Maksuhäiriömerkinnästä

Sukanvarresta sijoituksiin vinkkasi laskurista, jolla voi selvittää sen, kuinka monella omalla asuinalueella asuvalla on maksuhäiriömerkintä. Näemmä omalla asuinalueellani merkintöjen määrä on ollut laskussa ja määrä on vielä alle maan keskiarvon. Tilanne ei ole siis ainakaan täällä ihan mahdoton. Tosin siihen vaikuttanee se, että väestöpohja on melko iäkästä. Nuoret muuttavat viimeistään lukion käytyään muualle, eikä muuttovirta opintojen jälkeenkään käänny takaisin kotikonnuille.

Omatieto sivujen mukaan 25-39 vuotiailla on suurin riski saada maksuhäiriömerkintä ja erityisesti tämä koskee miehiä. Tuolla omatieto-sivuilla on laskuri, jolla voi selvittää sen, kuinka monella oman ikäisellä naisella tai miehellä on maksuhäiriömerkintä. Syötin heti laskuriin tiedot Nainen ja 35. Laskurin mukaan 9,1 prosenttia 35-vuotiaista naisista on saanut maksuhäiriömerkinnän. Lukema on tosi suuri, mutta kun sitä vertaa samanikäisten miesten tilanteeseen (14,8%), naisten tilanne tuntuu olevan vielä hallinnassa. Miesten tilanne tuntuu olevan pian liukumassa katastrofiin. Laskurin mukaan tämä sama 14,8 prosenttiä koskee kaikkia 35-39 vuotiaita miehiä. 30-34-vuotiailla lukema on jopa tätäkin suurempi, 15,1 %.

Nämä on niin huolestuttavia lukuja, että jotakin olisi tehtävä. Lasten oletetaan oppivan taloustaidot kotona, eikä niitä juuri ole koulussa enää opetettu. Kuitenkin nyt on nähtävissä, että se ei ole ollut riittävää, vaan perusteita pitäisi opettaa vielä koulussakin. Koulujen opetussuunnitelmia on rustattu uudelleen ja tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus lisätä taloudellisten asioiden oppimista.

Toisaalta en itse täysin kannata koulun roolin lisäämistä nuorten elämässä/kasvatuksessa, vaan vanhempien pitäisi ottaa vahvempi rooli lastensa elämässä ja ottaa lapset enemmän mukaan omaan elämäänsä. Toki suurella osalla nuoria talousasiat ovat hyvällä tolalla, mutta yhä kasvavalla osalla ei ole. Jossakin joskus oli tutkittu sitä, että köyhyys periytyy, joten ehkä myös maksuhäiriömerkintä periytyy. Kuinkakohan monelle aikuisiän kynnyksellä oleville henkilöille ja jo keski-ikäistyville maksuhäiriömerkinnän omaaville henkilöille on maksuvaikeudet tuttuja jo omasta kodista. Tietenkään tietotaito ei siirry aikuisilta lapsille, jos aikuisellakaan ei sitä ole.

Ainakin televisiossa on herätelty nuorten kiinnostusta raha-asioihin Teinipomo sarjan avulla. Muutaman jakson olen osittain katsonut, mutta ihan valtavaa innostusta en ole kokenut. Ehkä kuitenkin jotakin tällaista pitää kokeilla omien lastenkin kanssa, kunhan he ensin vähän vanhenevat.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Korvamerkittyä rahaa

Saan muutaman viikon päästä pienen perinnön. Tai tarkemmin sanottuna äitini saa varsinaisen perinnön (kyseessä siis pieni perintö, jonka johdosta ei kannata olla vihreänä) ja hän on päättänyt antaa näistä rahoista kullekin lapselleen 3000 euroa. Kyseessä ei siis ole mikään miljoonaperintö, mutta kuitenkin ihan mukava summa, jolle nyt pitäisi miettiä käyttökohdetta. Normaaliin kuukausikulutukseen en halua sitä käyttää, vaan haluan pystyä ajattelemaan myös tulevaisuudessa, mitä näillä varoilla ostin. Tällä rahalla ostettua hankintaa en olisi siis myöskään ihan heti myymässä, vaan hankinnan pitäisi kestää aikaansa.

Asunnon osto ei ole oikein ottanut tulta alleen ja siitä on vähitellen luovuttu. Ei virallisesti, mutta innostus on hiipunut. Mikäli asunnon osto olisi realisoitunut, olisin käyttänyt perintörahani siihen.

Muutaman päivän ajan voin vielä ostaa alennetuilla kaupankäyntipalkkioilla osakkeita Nordnetistä. Tämä vähän houkuttelee, mutta toisaalta olen kyllä nyt ostanut jo useamman osake-erän. Osakkeet pitäisi ostaa nyt jo alkuviikosta, joten ensin pitäisi käyttää säästössä olevia varoja. Kyse ei olisi siten suoraan niistä varoista, vaan vain välillisesti. Tällä voisi olla itselle jonkinlainen psykologinen vaikutus. Pitänee kuitenkin vielä kysäistä, jos puoliso pystyisi antamaan jonkun vinkin siitä, mitä osaketta/osakkeita nyt mahdollisesti kannattaisi ostaa ikuisesti säilytettäväksi. Jokin hyvä osingonmaksaja varmaankin.

Jokin rahasto voisi olla tietenkin myös houkutteleva vaihtoehto tai sitten Nordnetin kuukausisäästämisen kautta hankittu ETF. Tuon potinhan voisi käyttää vähitellen, vaikkapa seuraavan kymmenen kuukauden ajan. Tällöin voisi hankkia 300 eurolla kuukausittain. Ajatuksena mua houkuttaisi Pohjois-Amerikkaan sijoittava ETF. Mutta se ei ole kyllä mikään erityinen hankinta. Osakkeet tuntuu edes jotenkin konkreettiselta, kun voi ostaa jotakin tiettyä yhtiötä, mutta rahastoon sijoitus jää aika abstraktiksi. Myöhemmin voi sitten vain muistaa, että ostin x,xxxx kpl jotakin rahastoa, joka sittemmin on lopetettu ja yhdistetty johonkin jne. Ei siitä oikein muistoa jää.

Kauppalehden keskustelupalstalla olisi hauska ketju Muumi-mukeista. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että täältä keskustelupalstalla puuttuukin sellainen ihmisryhmä, joka sijoittaa all-in-muumimukeihin. Pitäisikö tästä miettiä jokin minulle sopiva "sijoituskohde". Taiteeseen sijoittaminen voisi kiinnostaa minua. Seinillämme ei juuri arvotauluja ole, joten tilasta ei tule puutetta. Taulu voisi myös olla sopiva kohde senkin puolesta, että muistaisi poisnukkunutta aina kun taulua katsoisi. Tauluja ei useinkaan tule myytyä, vaan ne seuraavat muutossa mukana. Ehkä arvonousun varaan ei kannattaisi juurikaan laskea, kun tieto-taito tällä sektorilla ei ole itsellä kovinkaan korkea. Tämä idea tuntuu kaikkein parhaimmalta. Taulun hintakaan ei tarvisisi olla niin korkea, etteikö sen lisäksi voisi tehdä muita em. sijoituksiakin. Taulun hankinta tosin on vähän työlästä, eikä sitä voi vaan ostaa summamutikassa. Netissä tuntuu olevan jokunen huutokauppa, joiden kautta voisi mieleisensä teoksen hankkia. Olisi kuitenkin tärkeää nähdä teos luonnossa, ennen ostopäätöstä. Ehkä kuitenkin taidelainaamo voisi olla realistisempi vaihtoehto.

lauantai 4. tammikuuta 2014

3 kk:n tavoitteiden seuranta osa I

Ensimmäinen kuukausi tavoitteiden saavuttamisessa on nyt takana ja ryhtiliike on paikallaan.

1. Tavoite: 700 euroa kuukaudessa säästöön
Joulukuussa en jaksanut juurikaan panostaa säästämiseen ja rahaa valui sormien välistä maailmalle. Jo ennen laskelmien tekemistä tiesin, että tavoitteesta jäädään. Tämän johdosta päätin vähän muuttaa säästöjen laskutapaa ja otin tällä kertaa huomioon myös rahastoissa ja osakkeissa olevat varat. Aikaisemmin olen siis laskenut vain tilillä olevat varat ja tehnyt niihin korjauksia tekemieni sijoitusten huomioimiseksi. Tällä kertaa laskin tilinsaldoihin lisäksi rahastoissa ja osakkeissa olevat varat, osittain siksi, että turhaa tuo saldojen oikaisu on kun näiden arvopaperien osalta on saatavissa tarkat arvot ja ne on kuitenkin helposti muutettavissa käteiseksi. Toinen (ehkä jopa suurempi syy) peruste tälle laskutavan muutokselle oli se, että osakekurssit on nyt ollut vähän nousussa, joten en jäisi niin kauas tavoitteesta (hyöty joitakin euroa).

Tavoite ei myöskään karannut ihan käsistä, koska onnistuin myymään kaksostenrattaat ja sain tehtyä myös "lisätyötä". Lisätyön tekeminen ja ansioiden kasvattaminen on nyt ollut pop täällä blogimaailmassa, joten siitä sain itsekin ideaa ja lisäinnostusta. Näiden yhteisvaikutus kuukausituloihin oli joulukuussa huikeat 800 euroa, joten tällä sain kirin kovasti tavoitetta kiinni holtittomasta rahankäytöstä huolimatta.

Säästöön sain siitä nyt ensimmäisen kuukauden aikana 511 euroa. Tulevien kuukausien tavoitteeksi tulee siten n. 800 euroa kuukaudessa. Siinä on jo tavoitetta kerrakseen. Lisätuloja pitää jatkossakin saada, jotta tavoite täyttyy. Toisaalta en ole vielä erikseen laskenut sitä, kuinka paljon enemmän saan helmikuussa tuloja, kun vanhempainvapaakorvauksen sijasta saan lomapalkkaa. Tällä toivottavasti kiritään tavoite tulevaisuudessa umpeen.

2. Tavoite: kirppismyynnillä 70 euroa kuukaudessa
Joulutohinassa meni viime kuukausi ja vasta nyt olen aloittanut tätä projektia. Joitakin euroja on jo tullut, mutta ensi viikolla pitää aloittaa tosissaan, jotta tavoite ei karkaa käsistä.

3. Tavoite: tammikuuksi jokin erikoiskohde/säästömuoto tai muu vastaava, on jäänyt keksimättä. Jos joku keksii hyvän, niin ainahan on helmikuu.

4. Rahastoihin ja ETF:iin perehtyminen on vielä lähes aloittamatta. S-rahastot toki, mutta niitä ei taideta laskea.

Tehtävää siis vielä riittää.