torstai 27. helmikuuta 2014

Viimeinen mahdollisuus

Eilen kun kuuntelin uutisia, niin tuli väkisinkin mieleen, että onko se vaurastuminen enää minun sukupolvelleni mahdollista. Mikäli minun sukupolveni ei vaurastu, niin lapsilleni se on vielä vaikeampaa...

Uutisissa oli professorin ehdotus, että lapset olisivat elatusvelvollisia vähätuloisista ja iäkkäistä vanhemmistaan. Vanhusten hoitomaksut ovat niin korkeat, että yhteiskunnalla ei ole niitä kauaa varaa maksaa, joten maksuapua halutaan lapsista. Jo nyt lapset auttavat vapaaehtoisesti vanhempiaan, rahallisesti ja hoitaen, mutta ehdotus oli, että tästä tulisi lainsäädännöllinen pakko. Uutisissa haastateltu asiantuntija epäili, että ei tähän voida mennä, kun hoitomaksut voivat todellisuudessa olla 3000-5000 euroon kuukaudessa vanhusta kohden. Lapsilta ei tätä maksua voida periä.

Jotakin tuossa uutisessa on varmaan kuitenkin perää. Hyvinvointiyhteiskunnassa alkaa olla alasajo, kun teolliset työpaikat pakenevat Suomesta. Kuukausi kuukauden jälkeen tulee uutisia lomautuksista, irtisanomisista jne. Toki ne johtuvat pitkälti lamasta, mutta myös rakenneuudistuksesta. Lakkautettua tehdasta tai telakkaa ei laman jälkeenkään perusteta uudelleen, vaan ne työpaikat ovat pysyvästi siirtyneet muualle. Palveluammatteja kyllä riittää, mutta kuka ne lopulta kustantaa, jos lähes kaikki työvoimasta on palveluammateissa. Mistä se raha tänne Suomeen tulee....

Omat vanhempani eivät ole rikkaita, vaan mikäli he hoitokotiin joutuvat ja lapsilta aletaan periä jotakin kustannuksia, vaikka ei kaikkea perittäisikään, niin joudun varmasti maksumieheksi. Joudun maksumieheksi, jos lasten koulutus tulee maksulliseksi, joudun maksumieheksi, kun kaikki elintarvikkeet kallistuvat, joudun maksumieheksi kun verot nousevat, joudun maksumieheksi kun pääomatulojen verotus nousee, joudun maksumieheksi, kun S-bonukset menevät verolle jne. Kulut tulevat varmasti seuraavan 10 vuoden aikana nousemaan roimasti. Eläminen kallistuu, polttoaineet kallistuvat, autoilu kallistuu. Lomalle ei enää jatkossa lähdetä Thaimaahan (en ole tosin koskaan ollutkaan), vaan keskivertoperhe voi ehkä juuri ja juuri päästä säästöillä Keski-Eurooppaan, varakkaimmat ihmiset ehkä Kanarialle.

Valtion velkaantuminen on pysäytettävä, siitä olen samaa mieltä. Tällä tavoin ei voida enää jatkaa. Ihmiset velkaantuvat, kun käyttävät luottoja, kun se on helppoa. Valtiokin nostaa vain menojaan, kun tulojen saaminen veroja korottamalla ja lainaamalla on liian helppoa. Pian keskituloinen ihminen maksaa jo niin paljon veroja ja muita maksuja, että se tie on pian loppuun kuljettu. Muuten keskituloinenkin ihminen huomaa, että sama rahaa jää käteen käy töissä tai ei.

Kustannuksia on vaan ajettava alas. Tosin vastakkain ei aina voi laittaa lapset tai vanhukset, vaan nyt koko valtion byrokratia on perattava tiukalla kammalla. Valtion virastot ja ministeriöt on vähennettävä ensin puoleen ja sitten vielä puoleen. Sieltä ihan varmasti löytyy säästökohteita. Eläkekatto heti voimaan. Julkishallinnon johtajien asunto- ja autoetuihinj sekä muihin palkkioihin kohtuutta (törkeydet ahneus kuriin). Vankeinhoito ulkoistettava ostopaveluna Venäjälle ja vastavuoroisesti myytävä sairaanhoitopaveluita venäläisille rikkaille kovalla rahalla. Maataloustuet pois pieniltä tiloilta. Kaikennäköisten tukiaisten vähentäminen ja järkeistäminen (ei mitään Non-Food tukia; eli tukijärjestelmä, joten pidetään yllä ja vuosittain siihen tulee max 5 hakemusta, byrokratian kulut ovat järjettömät saatavaan hyötyyn nähden.) Kyllä näitä kohteita löytyy ja vasta kun nämä on kaikki tehty ja muutakin, voidaan miettiä, että voidaako lapsilta ja vanhuksilta säästää.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Verolle vai ei

Tänään on HS:n sivuilta saanut lukea, että s-bonukset ovat menossa verolle. Ministeriö kuitenkin korjasi uutisen ja siten mitään uutta ei tilanteessa olekaan. Meneillään on lainmuutos, jonka tarkoituksena on muuttaa osuuspääoman ja ylijäämän palautusten verotusta. Tämä lainmuutos on kuitenkin jo tarkkaavaisempien nettisurffailijoiden tiedossa ollutkin. Lakiluonnoksen mukaan verotettavaksi tulisi 100 euron ylittävä osuus pääoman palautuksesta ja osuusmaksun korosta.

Olettaisin, että tästä ensimmäisestä uutisesta on ärähtänyt niin S-ryhmä kuin OP:kin. Heidän myyntivalttinsa vesittyy tällaisten uutisten vuoksi. Ministeriö sitten heti oikasikin tuon uutisen. Voisin kuitenkin arvella, että mielellään tällainenkin muutos tehtäisiin, mutta S-ryhmällä ja Op:llä on voimaa sitä vastustaa. Ja onhan niitä muitakin osuuskuntia esim. metsä- ja elintarviketeollisuudessa. Eiköhän sekin kuitenkin vielä verolle mene, kuten lähes kaikki. Joku ehdotti jo veronpalautustenkin verottamista....

Op:llä on tarkoitus tuossa ensi kuun aikana aloittaa tuotto-osuuksien markkinointi. Niiden tarkoituksena on vahvistaa omavaraisuutta ja rahoittaa Pohjolan osakkeiden osto. Nämä ovat uusi mahdollisuus sijoittaa omaan paikallisosuuspankiin. Tuotto-osuuksilla on tarkoitus kerätä varoja yhteensä 1,3 miljardia eli n. 1000 euroa jokaista asiakasomistajaa kohden.

Aika monen piensijoittajan pitää innostua uusista tuotto-osuuksista, jotta tuo summa saadaan kasaan. Huonoon saumaan tuli tuo lakiehdotus, kun markkinointia haitannee tieto siitä, ettei tuotto-osuuksille maksettavan tuoton verokohtelusta vielä tiedetä varmaksi. Mistä määrästä alkaa verot paukkua...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

S-rahastokokeilu päättymässä

Päätin aikaisemmin kokeilla S-Säästörahastoa kolmen kuukauden ajan. Valitsin tällöin kultaista keskitietä edustavan rahaston ja sijoitin bonusrahat S-Säästörahasto Kohtuulliseen. Nyt säästöön on siirtynyt yhteensä 70,95 euroa. Vielä maaliskuun aikana maksettavat bonukset ja maksutapaetu menevät rahastoon, mutta sen jälkeen bonukset siirtyvät taas takaisin ruokatilille. Ja tärkeintä on että myös keväällä maksettavat osuuspääomien korot jäävät ruokatilille ja voin siirtää ne sieltä säästöön, ilman riskiä siitä että ne menisivät tuonne rahastoon.

Vaihdoin jo nyt nettipankin kautta etujen maksutiliksi ruokatilin. Vaihto kävi joutuisasti. Maaliskuun bonus ja maksutapaetu siirtyvät maksupäivänä ruokatillle ja siirrän ne sitten itse tuonne rahastoon. Haluan siirtää rahat rahastotilille itse, jotta voin vaikuttaa siihen kuinka paljon rahastoon siirtyy rahaa. Olen päättänyt sijoittaa tähän rahastoon yhteensä tasan 100 euroa, jotta voin helposti muistaa sijoittamani pääoman määrän. Maaliskuussa rahastoon lähtee siis 29,05 euroa.

S-rahastoni on ollut kokoajan hieman plussalla. Tänä aikana eli 19.12 jälkeen (ensimmäinen sijoitus S-rahastoon) rahasto ei ole ollut kertaakaan (ainakaan minun tietojeni mukaan) miinuksella. Sekin on siis jo hyvä suoritus ja suoraan sanottuna paremmin kuin olisin kuvitellut. Tosin nousu ei ole mitään kovin suurta ollut ja tällä hetkelläkin se on 1,41 % plussalla. Lukema vaikuttaa hyvinkin tavanomaiselta. Kahteen prosentiin se ei ole tainnut tänä aikana nousta. Ei siis mikään rahasampo tämäkään rahastojenrahastojenrahasto.

torstai 20. helmikuuta 2014

Asunto ostettu

Otsikko kertookin jo uutiseni.

Vihdoin ja viimeinen löytyi meidän perheelle ja lompakolle sopiva asunto. Kyseessä on kerrostalo kolmio isohkosta kaupungista ja pyöräilymatkan (4km) päästä keskustasta. Asunto on juuri remontoitu, joten joku innokas remonttimies sai meiltä palkkansa.

Asunto tulee nyt ainakin ensin omaan käyttöön. Minä olen kaivannut tässä kotonaolon aikana mahdollisuutta päästä kaupunkiin, lähelle palveluita ja ystäviä sekä sukulaisia. Maalla on mukavaa, mutta ei sitäkään ihan aina jaksa. Asunto on siis varmasti viikottain käytössä ainakin vuoden verran, mutta käyttö varmaan vähenee, kun minä palaa töihin vuoden päästä. Silloin asunto varmaan yritetään vuokrata tai sitten myydään pois. Itseni tietäen, mitään en kuitenkaan myy....

Varsinainen sijoituslöytö ei asunto varmastikaan ole. Sillä ei pienten keskustayksiöiden tuottoihin millään päästä, mutta asunnon hankinnassa painoi enemmän se, että asunto on edes teoriassa riittävä suuri meidän 5 hengen perheelle, että remonttia ei tarvitse tehdä ja että se vapautuu heti, eikä vasta jonkun kuukauden päästä.

Asunnon oston lisäksi tulossa on muitakin menoja. Asuntoon pitäisi saada ainakin jonkinlainen kalustus. Suuria summia en ole valmiina siihen käyttämään ja onneksi jotakin jo löytyy itseltä ja sukulaisten nurkista. Itseltä löytyy sängyt (kai jokaiselta löytyy toiset sängyt varastosta..., patjoja, tyynyjä ja peittoja ei välttämättä ole ihan kaikille), ruokapöytä ja tuolit, sohva ja televisio. Keittiöstä pitää yrittää kerätä ruokailu- ja ruuanlaittovälineet. Sukulaisilta saamme lainaksi ainakin muutaman nojatuolin, telkkaritason ja sohvapöydän. Mattoja ja verhoja voi sitten hankkia tarpeen mukaan, jotta asunnosta tulee kodikas, mutta näissä hankinnoissa pyritään säästämään kustannuksia, jotta vuoden asuminen ei ihan mahdottomasti tule maksamaan.

Nyt onkin sitten käyttövarat huvenneet, menot kasvussa ja lainamäärä noussut. Ei kun uutta kuukausibudjettia laatimaan, jolla pärjää vuoden verran.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vararahaston suuruus

Kuinka paljon pitää säästössä olla riihikuivaa, että sillä pärjää? Milloin voi hengähtää ja sanoa, että nyt on vararahastossa riittävästi "talven varalle"? Kuinka paljon pitää rahaa olla, että voi rauhassa odottaa pahoja päiviä? Tätä varmaan moni pohtii ja yrittää vähitellen sitä varten säästää. Saavuttaa sen ja sitten taas pyrkii saavuttamaan sitä uudelleen. Monissa blogeissa tätä on pohdittu aika tavalla, ja koska jokaisella ihmisellä on erilainen tilanne, ei yksittäistä summaa voida pitää kaikille sopivana. Lapsiperheen hätävarastolla voi joutua elämään useampikin ihminen, kun taas lapseton sinkku kerää vararahaston yleensä vain itselleen.

Kun nyt ensi kuussa alan nauttia kelan maksamasta kotihoidontuesta, on minun toimeentulolle olennaista se, että minulla on vararahasto. Koska tukikausi alkaa pikapuolin, ei enää ole liiemmin aikaa kerätä varoja. Vararahasto on nyt kerätty ja sillä on selvittävä. Kulutuksen vähentäminen onkin nyt enää ainoa tapa, jotta vararahasto riittää mahdollisimman pitkälle.

Ehkä se määrä, jonka vararahastoksi haluamme kertoo meistä itsestämme paljon. Kertoo sen, millainen ihminen on ja miten käyttää rahaa. Raha on kuitenkin sen verran tabu asia, että siitä puhuminen on arkaa, jopa näin nimettömästi. Googlaamalla löytyy aika erilaisia vastauksia kysymykseen. Majasalmi arvioi hyväksi olevan n. 6 kk- 2 v. kuluja vastaavan verran rahaa. Jossakin tuossa haarukassa se varmaan onkin.

Itse miellän usein varavaraston vain pelkäksi säästötiliksi ja mietin, että ne rahat ovat vararahastoa/hätävaraa. En halua sijoittaa niitä mihinkään, koska en halua ottaa hätävarasummalle mitään riskiä. Majasalmi varmaan mieltää asian toisin, koska kahden vuoden palkkaa ei kannata pelkästään säästötilillä makuuttaa, vaan sitä on jo pare pistää esim. rahastoihin. Ja onhan se niinkin, että kyllä ne rahastotkin tarvittaessa käteiseksi muuttaa.

Mulle rahastot, osakkeet ja S-osuudet ovat enemmänkin sijoitusomaisuutta, enkä siis miellä niitä hätävaraksi. Niitä ei ole tarkoitus kovin helposti rahaksi muuttaa, eikä niitä ole tarkoitus käyttää elämiseen. Tietenkin suuren katastrofin iskiessä (avioero, perheenjäsenen sairaus tai kuolema jne.) niihin pitäisi turvautua. Rahastoihin ja osakkeisiin sijoitankin sitten vain sellaista rahaa, jota en usko tarvitsevani nyt enkä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Mulle tarvittava hätävarasto on vähintään 3000 euroa. Alle tämän en halua säästötilin menevän. Toisaalta vasta n. 7000 euron säästöjen jälkeen alkaa henki kulkea paremmin ja vasta tämän ylittävät varat olen valmis laittamaan sijoitukseen. 7 000 euron raja tulee varmaankin opiskelujen päättymisen jälkeen tekemästäni päätöksestä säästää vähintään tuon verran. Isäni käyttötilillä oli tuolloin sen verran ja halusin saada saman verran säästötililleni. Tuohon 7 000 euron säästöön joutunen varmaan tänä vuonna koskemaan ja kosken varmasti mikäli asunnon osto kuitenkin realisoituu.

Tilanteeni on kuitenkin noista työuran ensi viikosta muuttunut siten, että elätettäviä on itseni lisäksi kolme. Tämän tiedostaen tiedän, että mikäli rahahanat sulkeutuisivat täysin, ei tuo 7 000 euroa meidän perheessä kauaa riittäisi. Kyllä alkaisi housut tutista, jos sillä pitäisi pärjäillä. Tarpeen onkin saada hätävaraston lisäksi kasvatettua sijoitussalkkua ja muuta omaisuutta.

Onko teidän vararahasto käteistalletus vai jotakin muuta?

lauantai 8. helmikuuta 2014

S-Kohtuullisen sijoitukset

Aikaisemmin jäin kaipaamaan lisää tietoa S-säästörahasto Kohtuullisesta. Verkkopankin kautta en sitä heti löytänyt, eikä uudesta rahastosta ollut vielä saatavissa kuukausikatsausta. Vuodenvaihteessa on kuitenkin rahastosta annettu kuukausikatsaus, josta monet kaipaamani tiedot löytyvät.

Rahaston varoista suurin osa on sijoittu USAn ja Euroopan osakemarkkinoille sijoittaviin FIM:in rahastoihin, joita ovat FIM Brands (14,4% varoista) ja FIM USA (13,5%). FIM Brands on sijoittanut varansa puolestaan yhtiöihin, jotka ovat luoneet itselleen vahvan tuotemerkin ja markkina-aseman. Rahasto on perustettu v. 2010 ja viime vuoden tuotto on ollut FIM:in sivujen mukaan yli 20%. Kulutuskysynnän kasvu kasvattaa myös tämän rahaston arvoa ja kulutuskysynnän arvioidaan kasvavan vielä jatkossakin kiitos kehittyvien maiden kulutuksen kasvun ja länsimaiden ihmisten vaurastumisen ja vanhenemisen. Tuotemerkit joihin rahasto uskoo ovat sellaisia, joista suurin osa on kaikille tuttuja kuten esim. Google, Apple, Volkswagen, Walt Disney ja Ebay. Lisää FIM Brands- rahastosta löytyy FIM:in sivuilta

FIM USA puolestaan sijoittaa varansa nimensä mukaisesti Yhdysvaltain markkinoille ja erityisesti suuriin yhdysvaltalaisiin yhtiöihin. Pääpaino on ei-syklisissä kulutushyödykkeissä sekä rahoituksessa ja teknologiassa. 10 suurinta sijoitusta on lueteltu FIM:in sivuilla.

S-säästörahasto kohtuullinen on sijoittanut myös korkomarkkinoille FIM Likvidin (13,7%) rahaston kautta. FIM Likvidi on euroalueelle sijoittava rahamarkkinarahasto, joka sijoittaa pääsääntöisesti alle vuoden pituisiin korkosijoituksiin. Rahaston pääpaino on suomalaisissa yritys- ja kuntatodistuksissa. 10 suurimman sijoituksen joukossa on mm. Lahden ja Loimaan kaupungit, Finnair Oyj, Kemira Oyj, HKScan Oyj, mutta on mukana jokunen italialaispaperikin.

Nämä edellä luetellut rahastot ovat siis suurimmat S-kohtuullisen sijoituskohteista. Niiden lisäksi kohtuullisella painoarvolla ovat mukana myös
- Db X-Trackers - S&p 500 Etf (11,5%), joka seuraa  500 merkittävän yhdysvaltalaisen yrityksen osakkeiden kehitystä. Yhtiöt edustavat kaikkia merkittävimpiä toimialoja.
- FIM Unioni (10,2%), osakerahasto, kohteena euroalueen suuryritykset
- FIM BRIC+ A (8,6%), osakerahasto, kohteena kehttivät markkinat. (Kiina, Brasilia, HongKong, Intia, Venäjä)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tavoitteita

Yhdessä kommentissa mua kehoitettiin tekemään sijoitussuunniltelma ja ensin pitäisi miettiä, että mikä on mun säästämisen tavoite. Se tavoitteen asettaminen on ollut vaikeaa, kun tuntuu, että haluan kaikkea, joskaan en aina onneksi heti. En siis usko olevani Kaikki - Heti - Tänne -ihmisiä, vaikka voihan se niinkin olla.

Minun tulee liiaksi katsottua siihen, että mitä haluan joskus kaukana tulevaisuudessa ja nyt päätin, että asetan tavoitteet siihen, mitä haluan että minulla on kun vaihdan seuraavalle vuosikymmenelle, tai paremminkin neljäs vuosikymmen tulee täyteen. Siihen on vielä reilu neljä vuotta aikaa, joten aikaa on, mutta ei mahdottomasti.

Seuraavien neljän vuoden aikana on lapset vielä pieniä ja vaatimukset kohtuullisia, joten säästämiseen pitäisi löytyä rahkeita. Toisaalta nyt menee vielä vuosi, ennen kuin palaan töihin, joten vuosi menee säästämisen suhteen kuralle heti alkumetreillä. Ehkä kannattavampaa olisi tehdä oma suunnitelmansa seuraavalle vuodelle, ettei innostus säästämiseen heti mene, kun tämä tavoite ei tule sen lähemmäksi.

Vuoden päästä palaan töihin ja säästämisen on sitten helpompaa. Tosin haasteita riittää sittenkin. Palkka mulla on tottakai liian alhainen. Oikeasti se on sitä myös oikeasti. Tienaan koulutukseeni nähden liian vähän. Tälle pitäisi tehdä jotakin. Tiedän, että heti hoitovapaalta palatessa mulla ei ole kanttia kovia palkkoja alkaa vaatia, mutta siihen suuntaan pitää mennä. Ennen äitiyslomalle jäämistä tein lähes kahden vuoden ajan lyhennettyä työaikaa, mikä ilkeästi vaikuttaa palkkaan (ei kuitenkaan työmäärään). Säästämisen kannalta houkuttaisi tehdä jatkossa kokoaikaista työtä, mutta ehkä muut elämän arvot painavat enemmän.

Työpäivän lyhentäminen on ollut tarpeen erityisesti siksi, että lasten ei tarvitsisi olla hoidossa ihan mahdottoman kauaa. Mikäli teen kokopäiväisesti töitä, vien lapset hoitoon siinä kahdeksan maissa, mutta pääsisin hakemaan heitä vasta siinä puolikuuden aikaan. Meidän kylän hoitopaikka menee kiinni kuitenkin jo viideltä (vähän voivat joustaa, mutta ei puoltatuntia), joten tuolla työajalla joutuisin viemään heidät kunnan keskustaan, jolloin hoitoon pitäisikin lähteä jo puoli kahdeksalta ja kotona olisimme vasta kuuden jälkeen. Yli kymmenentuntinen päivä ei ole lasten edun mukainen, enkä siksi siis ole siihen lähtenyt. Nyt on kuitenkin ollut puhetta siitä, että lasten isä jäisi vuodeksi kotiin, jolloin mun lyhennetty työaika ei olisi täysi välttämätön. Harkinta siis jatkuu.

Mutta siis niihin tavoitteisiin. Neljän vuotta aikaa ja sitten minulla on....

3 SIJOITUSASUNTOA. Nyt minulla on yksi ja alkupääoma seuraavaan asuntoon on säästetty. Toisen osto voisi olla nyt ajankohtainen. Muutamassa vuodessa toivon voivani säästää seuraavaan asuntoon alkupääoman. Näitä asuntoja en varmaankaan omistaisi yksi vaan yhdessä puolison kanssa, joten tarvitsemani lainan ja pääoman määrä olisi puolet pienempi kuin yksin ostaessa. Korotkin pysyisi kohtuullisena, kun lainan määrä ei olisi tuhottoman suuri. Tulot harmillisesti puolittuvat myös. En ajattele niin, että nämä sijoitusasunnot olisivat jo kokonaan maksettu vaan pankkilainaa olisi varmasti ihan kohtuullisen paljon.

20 000 EURON SIJOITUSSALKKU. Salkku sisältäisi osakkeita, rahastoja ja vaikka ne S-pankin osuuspääomatkin, vaikka ne olen päättänyt "unohtaa".

10 000 EUROA SÄÄSTÖTILILLÄ. Tämä on vararahasto hätätilanteita ja muuttuneita olosuhteita varten.

Näitä kohden olisi nyt tarkoitus mennä. Oletettavaa on, että nämä ehtivät vielä neljän vuoden kuluessa muuttumaan melkoisesti, mutta jotakin osviittaa tästä voisi saada.

Mitä tämän tavoitteen saavuttaminen sitten vaatii? Ehkä sitä pitänee miettiä seuraavaksi.

tiistai 4. helmikuuta 2014

3 kk:n tavoitteiden seuranta osa II

Ei paljon tee mieli edes päivittää seurantaa, kun metsään on mennyt, niin että puita kaatuu...

1. Tavoite: 700 euroa kuukaudessa säästöön
Nyt kun kaksi kuukautta on tavoiteaikataulusta kulunut, niin säästössä pitäisi olla nyt 1400 euroa. Joulukuussa sain säästöön reilu 500, joten tälle kuulle jäi vähän kirittävää. Kiritysvauhtia en saanut päälle ja jostakin syystä myös noi joulukuun säästöt pääsivät hupenemaan. Nyt säästössä on siis vain 22 euroa, kun en huomioinut tilillä vielä olevaa 3000 euron "perintöä". Perintöraha kun ei ole kertynyt minun säästämiseni ansioista.

Mihin rahaa sitten on kulunut... Ostin tammikuussa itselleni uuden meikkivoiteen ja puuterin. Näitä en ollut budjetoinut ja ne olivat ylimääräinen kuluerä. Sitten hankin lomamatkaa varten uudet uikkarit. Mulla on vain yksi mammamallinen kokouikkari ja se on vielä ison kokoinen. Se on viime keväältä, kun olin viimeisilläni raskaana. Ei siis ihan sellainen, jolla kehtaisi kulkea rannalla, kun painon vaihtelu on ollut parikymmentä kiloa.

Etelän matkalle otin mukaan 250 euroa ja se meni kaikki. Ostin yhdet sandaalit (n. 30 euroa) ja lapsille hellehatut (20 euroa). Sitten rahaa paloi ruokaan, taksimatkoihin, vauvan soseisiin ja vaippoihin.

Sijoitusasuntoon päädyin sijoittamaan sitten vielä budjetoimattomasti 520 euroa, kun asuntoon asennettiin sälekaihtimet. Eivät ehkä olisi olleet täysin tarpeelliset, mutta varmasti käytössä tulevat olemaan hyvät. Aikaisemmin ikkunoissa oli halvat rullaverhot, mutta ne olivat rikkoutuneet. Olohuoneeseen näkyy illalla aika hyvin naapurikerrostalosta, joten jotakin suojaa siihen ikkunaan tarvittiin. Laitettiin kaihtimet sitten samantien kaikkiin ikkunoihin.

Kuukaudessa on sulanut osakkeista ja rahastoista lähes 300 euroa. Tämäkään ei varsinaisesti ole säästämiseni tulosta, mutta koska viimeksi päätin huomioida myös rahastojen/osakkeiden muutokset, niin huomioida ne pitäänee myös tällä kertaa, vaikka suunta onkin kannaltani huono.

Nämä taitavat olla ne suurimmat yksittäiset kuluerät, jotka estivät tavoitteeseen pääsemistä. Aikamoinen pitää helmikuun palkka olla, jotta säästötavoite toteutuu. In my dreams....

Muillekaan tavoitteille ei kuulu hyvää, joten mitäpä tässä niitä läpikäymään. Nyt on selvästi ollut vähän motivaation puutetta, kun tilanne on päässyt tähän. Pitäisi keksiä jotakin uutta, jotta mielenkiinto säilyisi.