Vaikka jollakin tasolla tiedostan, että asuntosijoittamisessa on tällä hetkellä boomi päällä, eikä se ehkä ole enää kovin kannattavaa, kiinnostaa se silti minua. Itse olen perustellut itselleni asuntosijoittamisen seuraavasti.
Suurin taloudellinen katastrofi, joka voisi minua nyt kohdata, olisi yksin jääminen lasten kanssa. Mikäli parisuhteeni mieheni kanssa päättyisi (ero, kuolema), joutuisin hetimmiten hankkimaan itselleni ja lapsilleni uuden kodin. Tällöin tarvitsisin ison lainan lisäksi myös pääomaa, jolla voisin rahoittaa kodin oston.
Suuren katastrofin iskiessä en voisi valita ajankohtaa, jolloin ostan kodin. En siis voi suunnitella sitä, että ostaisin asunnon aikana, jolloin asuntojen hinnat olisivat mahdollisimman matalalla. Ne voivat olla juuri silloin todella korkealla ja ostaminen tulisi todella kalliiksi. Asunnnon ostaminen voi myös tulla ajankohtaiseksi ehkä jo huomenna, kymmenen vuoden päästä, tai ei ehkä koskaan. Rahoja ei voi vaan makuuttaa odottamassa säästötilillä ajankohtaa, jota ei ehkä koskaan tule, koska silloin niiden arvo laskisi koko ajan.
Olen miettinyt sitä, mistä kaupungista ja mistä kaupunginosasta todennäköisimmin ostaisin asunnon, jos asunnon osto tulisi piankin ajankohtaiseksi. Olen miettinyt, että mikäli alueella sijaitsevien asuntojen arvo tulee nousemaan lähivuosina, olisi erityisen tärkeää että myös minun säästöjeni arvo nousisi vastaavassa suhteessa. Pahinta olisi, että ostettavan asunnon arvo olisi noussut lähes ennätyshintoihin ja samalla säästämäni pääoman arvo olisi ennätysalhaalla. Tällöin asunnon ostaminen olisi todella vaikeaa. Mikäli sijoittaisin suurimman osan säästöistäni rahastoihin tai pörssiosakkeisiin, voisi käydä juuri siten, että niiden arvo olisi juuri pudonnut kuoppaan ja asuntojen hinnat porskuttaisivat vielä nousujohteisesti. Toki nekin voisivat piankin alkaa laskea, mutta minulla ei olisi kauaa sitä aikaa odotella. Tilanne voisi tietenkin olla myös päinvastainen, jolloin minun pääomani olisi kasvanut suhteessa enemmän, mutta siihen en ole uskaltanut luottaa. Pessimisti ei pety -periaatteella.
Säästämisessä olen myöskin halukas käyttämään velkaa tai velkavipua, kuten sitä tunnutaan kutsuttavan. Suurin osa ikäluokastani on tällä hetkellä vahvasti velkaisia, kun asuntolainojen määrät ovat huipussaan. Myös minä olen valmis kulkemaan tässä suhteessa joukon mukana ja ottamaan lainaa. Osa sijoittajista käyttää velkaa pörssiosakkeiden ja muiden rahoitusinstrumenttien hankintaan. Tämä ei kuitenkaan ole tuntunut minusta turvalliselta. En uskalla käyttää muiden ihmisten rahaa sijoittamalla sitä pörssiin, joka mielessäni kuitenkin vertautuu jossakin mielessä veikkauksen lottoarvontaan. Hyvällä tuurilla voit voittaa, huonolla käteen jää musta pekka. En usko, että nukkuisin hyvin, mikäli lainarahat olisin laittanut pörssiin. Vielä se voisi mennä, mikäli lainaa olisi todella vähän ja muuta omaisuutta vastaavasti paljon. Mutta niin onnellista tilannetta ei minulla ole.
Päädyinkin siten ostamaan sijoitusasunnon (tai kaksi) juuri niiltä seudulta, josta asunnon aikoisin ostaa. Tällöin sijoitukseni arvo seuraisi mahdollisimman tarkasti alueella olevien muiden asuntojen arvoja. Toki nyt hankkimani asunnot eivät ole sopivan kokoisia nelihenkisen perheen pitkäaikaiseksi kodiksi, vaan ne ovat pieniä asuntoja. Tällöin niiden tuotto on parempi, joskin niiden jälleenmyyntihinta voi osittain liikkua erisuuntaan kuin alueella olevien perheasuntojen, mutta sen riskin joudun ottamaan. Isomman asunnon vuokraaminen olisi vaikeampaa, niiden hinnat olisivat korkeammat ja tuotto suhteessa siihen käytettyyn pääomaan vielä huonompi.
Asunnon uskallan ostaa velkarahalla, eikä sen ostaminen ilman velkaa ole useinkaan mahdollista. Eikä ainakaan ensiasunnon ostaminen. Toki ensiasunnon ostajan verovapauden menetin, mutta toivottavasti taloudellinen katastrofi ei tulisi ennen kuin täytän 40 vuotta, joten sen puolesta verovapauden voisin menettää joka tapauksessa.
Sijoitusasunnon ostamisessa minulla ei siis ole ollut ruusuisia kuvitelmia niiden hyvästä tuotosta ja nopeasta rikastumisesta, vaan oman kodin ostamisen ennakoimisessa ja lainanhoitamisesta ennakkoon. Tällöin otan asuntolainan nyt, saan korot täysimääräisesti lyhennettyä, saan asunnosta pientä tuottoa ja lyhennän lainaa nyt. Kodin ostan vasta myöhemmin, jolloin lainaa on jo lyhennetty useampia vuosia ja pääomaa on kertynyt.
Ei ehkä täydellinen suunnitelma, mutta sellainen jonka kanssa minä pystyn elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti