perjantai 14. joulukuuta 2018

Ammattiliitosta erottu

Tämä loppuvuosi on mennyt säästämisen kannalta huonosti. Omakotitalon rakennusprojekti päättyi kesällä ja elokuussa muutimme uuteen taloon. Siitä se rahan kulutus sitten todellakin alkoi. Rakentaminen meni pankkilainan piikkiin, mutta muihin hankintoihin käytettiin säästöjä.

Syksyn aikana on tullut hankittua keittiöön pöytä ja siihen sopivat tuolit, baarijakkarat saaarekkeeseen, sohva, parisänky, makkariin lipasto, pyykinpesukone ja kuivuri.... Rahaa on siis palanut enemmän kuin sitä on tullut ja säästöjä on kulutettu roppakaupalla. Syksyllä piha oli mutavelliä (kuivan kesän jälkeen, ei ehkä ihan kirjaimellisesti, mutta ainakin luotaantyöntävä savikenttä). Vaihtoehtona olisi ollut tehdä kaikki itse ja pyytää sukulaisia ja tuttavia talkoisiin. Rahalla sitten hoidettiin tämäkin kuntoon. Ammattilaisilta pohjatyön tekeminen vei pari viikkoa, meiltä olisi mennyt koko ensi vuosi ja varmaan seuraavakin...

Yhtenä säästämisen tavoitteena mulla on ollut kerätä puskuriin n. 20 000 euroa. Kesällä oli säästössä n. 14t ja tuntui, ettei tavoite ole ihan mahdoton. Nyt puskuri on syöty ja tilalla on vajaa tonni. Säästötavoite tuntuu taas yhtä mahdottomalta kuin aiemminkin.

Sijoitussalkkukaan ei ilman suurta ihmettä saavuta vuodenvaihteessa 50 000 euroa. Tavoitteesta jäädään yli 3 000 euroa. Mikäli salkku ei olisi tässä syksyllä osallistunut yleiseen kurssilaskuun, tavoite olisi voinut onnistuakin, joskin hilkulla olisi silloinkin ollut.

Mä olen havainnut tässä syksyn aikana, että yritän tarkkaan seurata talouttani ja käyttää rahaa vain järkeviin ja taloudellisiin hankintoihin. Toteuma ei tosin ole kovin onnistunut. En sittenkään ole valmis pienetämään kulutustani, vaan kuukaudesta toiseen rahaa kuluu enemmän kuin suunnittelen. Kuvittelen, että koska elän säästävästi voin välillä ostaa sen mitä haluan/tarviin tai mitä lapset haluavat. En osaa todellisuudessa kieltäytyä monestakaan asiasta. Muiden blogien pitäjät tuntuvat onnistun pitämään kulutuksensa rajoissa, mutta mulla menee kuukaudesta toiseen useampi tonni kuluihin. Nyt tähän vihdoinkin on otettava vähän ryhtiä.

Erosin lopultakin ammattiliitosta. Olen maksanut monta vuotta ammattiliiton jäsenmaksua, n. 350 euroa vuodessa, enkä ole huomannut mitään hyötyä siitä saavani. Ammattiliiton yhteydessä on myös työttömyyskassa, joten olen enää vain sen jäsen. Työttömyyskassani jäsenmaksu on reilu 50 euroa, joten vuosittainen kulutukseni laskee tällä toimella 300 eurolla. Viime vuonna erosin kirkosta. Ensi vuodeksi pitää keksiä jotakin uutta.

Tämä ammattiliitosta eroaminen on ollut monesti mielessä, kun Saiturin blogissa kerrottiin jatk:n hinnoista ja liittymisestä. Useamman vuoden se otti, että vihdoinkin toteutan tuon saman. Eikä tarvinnut edes kassaa vaihtaa, joten ei sen olisi ihan noin montaa vuotta olisi pitänyt viedä. Eipä sitten enää tule sitä maailman kalleinta almanakkaaa kotiin, jonka vuosittain olen avaamatta heittänyt roskiin.

3 kommenttia:

  1. mietin kyllä samaa usein. että tulee ostettua ja tuhlattua. tehtyä päätöksiä ja uusia päätöksiä. ihmejojoilua. kuin laihdutus.

    VastaaPoista
  2. Motivaatio päätöksissä pysymiseen on heikkoa täälläkin. Jospa tänään vielä ostan ja säästän sitten tulevaisuudessa, ehkä...

    VastaaPoista
  3. Sisustamiseen saa menemään yllättävän paljon rahaa. Toisaalta kyse on kerta ostoksesta ja esim. ruokapöytä kestää vuosikausien käyttöä :) Kiitos muuten ideasta, innostuin itsekin eroamaan kalliista ammattiliitosta ja liittymään halvempaan kassaan!

    VastaaPoista