Osuuspankilta tuli tänään kirje kotiin ja siinä kerrottiin tulevista vaaleista. Nyt olisi aika äänestää ehdokasta edustajiston vaaleissa. Ehkäpä osuuspankkeihinkin tarvitaan multiliittyjien edustajia, jotta osuuspankitkin maksaisivat osuusmaksulle korkoa.
Muutama vuosi sitten taisi osuuspankkienkin osuusmaksulle saada korkoa. Mutta ainakaan ne kaksi osuuspankkia, joiden osuusmaksun mä ole maksanut, eivät enää tätä korkoa maksa. Taisi olla maksu kuihtunut niin pieneksi, että pankit onnistuivat suurempaa huomiota herättämättä lopettamaan sen. Lisäosuuksille taidetaan vieläkin maksaa jonkinlaista korkoa, mutta niitä en ole hankkinut, tai se ei ole tainnut olla edes mahdollista.
Osuuskaupan edustajistoon oli useammallakin alueella ehdokkaana multiliittyjien edustajia, joiden tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että osuusmaksulle maksetaan jatkossakin korkoa ja ihan hyvää sellaista. En ole kuullut, miten läpipäässeiden työ olisi tuonut hedelmää, mutta ehkä he jotakin ovat asian eteen tehneet. Nyt noihin osuuspankkeihinkin voisi edustajat ajaa koron palauttamista. Vaikka kaipa heillä jotakin tärkeämpääkin on ajettavana.
Maksaako muut osuuspankit osuusmaksuille korkoa, vai onko koron maksu loppunut kaikilta?
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Pesämuna lapselle
Mulla on vähän huono omatunto siitä, että en ole säästänyt lapsilisiä lapsille, vaan ne ovat menneet vähitellen jokapäiväiseen elämiseen. Lapsilisät tulee mun tilille ja mä olen ne sitten käyttänyt. Mä ostan lapsille kaikki heidän tarvitsemansa vaatteet ja muut tarvikkeet, joten heidän hyväkseen ne ovat menneet, vaikka rahoja en heidän hankintoihinsa suoraan kohdennakaan. Nyt kun olen vanhempainvapaalla ja kohta kotihoidontuella, niin ne rahat tulevat kyllä tarpeeseen. Sitä vastoin töissä käydessä, mulle pitäisi ainakin teoriassa olla mahdollista ne myös säästää. Mutta näin siis en ole tehnyt.
Mulla on aika itsekäskin menettely, kun käytän nämä varat joko meidän perheen hyvinvointiin tai sitten oman varallisuuden kasvattamiseen. Olen siis onnistunut jonkinnäköisen puskurivarannon säästämään itselleni ja osittain siinä on ollut apuna nuo lapsilisät, rikkana rokassa. Mä olen turvannut niillä omaa elämääni, enkä ole säästänyt lapsille. Toisaalta mietin niin, että mikäli vanhemmat pärjäävät, niin silloin pärjää myös lapset ja koko perhe voi hyvin. Jos vanhemmat eivät pärjää taloudellisesti, niin lapsia ei silloin auta se, että heidän tilillään makaa rahaa odottamassa opiskeluaikoja tai oman asunnon hankintaa.
Toisaalta mietin sitä, että kun lapset täyttävät 18, niin he ovat vielä silloin lapsia, eivätkä he osaa käyttää rahaa vielä kovin järkevästi. Se kun on aikuisenakin vielä hankalaa. Jos liian nuorena saa liian paljon, niin siinä on riskinsä ja nuori voi ajatua väärille urille. Lapsilisät eivät ehkä ihan mahdottomasti ole. Ei heistä niiden avulla miljonäärejä vielä tulisi. Haluan varmaan vaan pitää ohjat käsissä silloinkin ja antaa heille varoja vasta, kun he sitä minunkin mielestäni tarvitsevat ja osaavat sitä käyttää.
Tämä asenne varmaan tulee osittain lapsuudesta. Mulle ei ole lapsilisä säästetty. Jollekin kaverille kylläkin. Tosin näistä asioista ei ole silloin mitenkään kovaäänisesti huudeltu. Kuitenkin mua on rahallisesti autettu, silloin kun apua olen tarvinnut. Opiskeluaikana sain asua vanhempien omistamassa asunnossa, eikä mun tarvinnut yhtiövastikkeesta piitata. Tätä kautta sain jo aika monen vuoden lapsilisiä vastaavan summan. Tällöin rahat menivät juuri siihen, mihin ne olivat tarkoitettukin ja samalla opintotuki jäi itselle kokonaan elämiseen. Kiitos vanhemmilleni siitä!
Dep T kertoi yhdessä kommentissa, että he ostavat lapsille rahasto-osuuksia. Pankista oli sanottu, että he voivat yhdessä tuumin lasten isän kanssa päättää siitä, että he eivät annakaan näitä, mikäli lapsi ei ole vielä täysi-ikäistyessään kypsä niitä hallinnoimaan. (Kommentin sanamuoto oli erilainen, mutta näin mä tuon ymmärsin.) Mä olen tuon pankin kanssa vähän erimieltä, tai sitten tässä on jotakin muuta, jota ei ole tullut esiin. Jos lapselle ostaa rahastoja lapsen omalle nimelle ja ne ovat silloin osa lapsen varallisuutta. Huoltajat voivat käyttää lapsen varoja ja siten myös rahastoja hänen hyväkseen, mutta kun lapsi täyttää 18 menettää huoltaja oikeuden päättää näistä varoista (tietenkin eri asia, jos lapsi on haettu edunvalvontaan ennen 18 v. esim. jonkin sairauden vuoksi.). Tällöin lapsi voi päättää, että mitä hän noille varoille tekee, eikä tarvitse enää vanhempien suostumusta toimilleen. Lapselle lahjoittaminen on kuitenkin pääpiirteiltään ihan samanlaista kuin aikuisellekin. Jos lahjoitan ystävälleni tuhat euroa, niin en voi hänellekään sanoa esim. 10 vuoden päästä, että ei vaineskaan, anna se takaisin.
Periaatteessahan vanhemmat voivat tyhjentää lapsen tilit ym. ennen kun tämä täyttää 18. Tätä ei varmaan kukaan valvo, jos lapsen varallisuus ei ylitä yli 20 000 euroa. Tyhjentäminen tai varojen käyttö vanhempien hyväksi ei tosin varmaan laillista ole, mutta kyllä siitä rangaistuksen voi saada, jos jäisi siitä kiinni. Kiinnijääminen on varmaan aika teoriaa. Tosin jos lapsen varat on yli tuon 20 000 euroa, niin sittenhän maistraatti valvoo lapsen etua ja rahojen väärinkäyttö on vaikeampaa tai ainakin siitä jää helpommin kiinni.
Lahjaverolta kyllä säästyisi jos nyt säästäisi lapsille vähitellen. Ilman veroahan voi antaa lapselle alle 4000 euroa kolmessa vuodessa kumpikin vanhempi erikseen. Tämähän ei lapsilisällä pääse ylittymään, jos lahjoittajiksi ajatellaan molemmat vanhemmat. Sitten jos lahjoittaakin lapselle vasta kun tämä on täysi-ikäinen, niin useamman vuoden säästetty pesämuna voi hyvinkin ylittää verorajan ja sitten lapsi joutuu maksamaan siitä veroa. Ehkä siis kannattaa lahjoittaa joko vähemmän, jotta veroa ei mene tai sitten niin huomattava summa, että veron maksu ei niin paljoa enää kirpaisekaan.
No meidän lasten varallisuus tuskin tulee ihan piakkoin nousemaan sellaisiin lukemiin, että verottaja tai maistraatti alkaisi niistä kiinnostumaan. Jokaisella lapsella on toki oma tilinsä ja sinne olemme tallettaneet kaikki heidän lahjaksi saamansa rahat. Meillä on myös säästöpossuja, joihin säästämme kolikkoja. Lapset saavat niihin laittaa myös itse löytämänsä (joskus luvallsesti myös äidin/isän kukkarosta "löydetyt") ja kodissa pyörivät kolikot. Näistä ei hurjia summia ole tullut, mutta hieman kuitenkin. Kahdelle vanhemmalle lapselle on kertynyt sen verran rahaa, että olemme ostaneet kummallekin kerran osakkeita 500 eurolla. Myös vauvalla on jo arvo-osuustili, mutta osakehankintoja ei ole vieltä tehty. Ehkä kohta ostetaan taas toinen erä osakkeita, niin vauvakin pääsee osakkeenomistajaksi :)
Mulla on aika itsekäskin menettely, kun käytän nämä varat joko meidän perheen hyvinvointiin tai sitten oman varallisuuden kasvattamiseen. Olen siis onnistunut jonkinnäköisen puskurivarannon säästämään itselleni ja osittain siinä on ollut apuna nuo lapsilisät, rikkana rokassa. Mä olen turvannut niillä omaa elämääni, enkä ole säästänyt lapsille. Toisaalta mietin niin, että mikäli vanhemmat pärjäävät, niin silloin pärjää myös lapset ja koko perhe voi hyvin. Jos vanhemmat eivät pärjää taloudellisesti, niin lapsia ei silloin auta se, että heidän tilillään makaa rahaa odottamassa opiskeluaikoja tai oman asunnon hankintaa.
Toisaalta mietin sitä, että kun lapset täyttävät 18, niin he ovat vielä silloin lapsia, eivätkä he osaa käyttää rahaa vielä kovin järkevästi. Se kun on aikuisenakin vielä hankalaa. Jos liian nuorena saa liian paljon, niin siinä on riskinsä ja nuori voi ajatua väärille urille. Lapsilisät eivät ehkä ihan mahdottomasti ole. Ei heistä niiden avulla miljonäärejä vielä tulisi. Haluan varmaan vaan pitää ohjat käsissä silloinkin ja antaa heille varoja vasta, kun he sitä minunkin mielestäni tarvitsevat ja osaavat sitä käyttää.
Tämä asenne varmaan tulee osittain lapsuudesta. Mulle ei ole lapsilisä säästetty. Jollekin kaverille kylläkin. Tosin näistä asioista ei ole silloin mitenkään kovaäänisesti huudeltu. Kuitenkin mua on rahallisesti autettu, silloin kun apua olen tarvinnut. Opiskeluaikana sain asua vanhempien omistamassa asunnossa, eikä mun tarvinnut yhtiövastikkeesta piitata. Tätä kautta sain jo aika monen vuoden lapsilisiä vastaavan summan. Tällöin rahat menivät juuri siihen, mihin ne olivat tarkoitettukin ja samalla opintotuki jäi itselle kokonaan elämiseen. Kiitos vanhemmilleni siitä!
Dep T kertoi yhdessä kommentissa, että he ostavat lapsille rahasto-osuuksia. Pankista oli sanottu, että he voivat yhdessä tuumin lasten isän kanssa päättää siitä, että he eivät annakaan näitä, mikäli lapsi ei ole vielä täysi-ikäistyessään kypsä niitä hallinnoimaan. (Kommentin sanamuoto oli erilainen, mutta näin mä tuon ymmärsin.) Mä olen tuon pankin kanssa vähän erimieltä, tai sitten tässä on jotakin muuta, jota ei ole tullut esiin. Jos lapselle ostaa rahastoja lapsen omalle nimelle ja ne ovat silloin osa lapsen varallisuutta. Huoltajat voivat käyttää lapsen varoja ja siten myös rahastoja hänen hyväkseen, mutta kun lapsi täyttää 18 menettää huoltaja oikeuden päättää näistä varoista (tietenkin eri asia, jos lapsi on haettu edunvalvontaan ennen 18 v. esim. jonkin sairauden vuoksi.). Tällöin lapsi voi päättää, että mitä hän noille varoille tekee, eikä tarvitse enää vanhempien suostumusta toimilleen. Lapselle lahjoittaminen on kuitenkin pääpiirteiltään ihan samanlaista kuin aikuisellekin. Jos lahjoitan ystävälleni tuhat euroa, niin en voi hänellekään sanoa esim. 10 vuoden päästä, että ei vaineskaan, anna se takaisin.
Periaatteessahan vanhemmat voivat tyhjentää lapsen tilit ym. ennen kun tämä täyttää 18. Tätä ei varmaan kukaan valvo, jos lapsen varallisuus ei ylitä yli 20 000 euroa. Tyhjentäminen tai varojen käyttö vanhempien hyväksi ei tosin varmaan laillista ole, mutta kyllä siitä rangaistuksen voi saada, jos jäisi siitä kiinni. Kiinnijääminen on varmaan aika teoriaa. Tosin jos lapsen varat on yli tuon 20 000 euroa, niin sittenhän maistraatti valvoo lapsen etua ja rahojen väärinkäyttö on vaikeampaa tai ainakin siitä jää helpommin kiinni.
Lahjaverolta kyllä säästyisi jos nyt säästäisi lapsille vähitellen. Ilman veroahan voi antaa lapselle alle 4000 euroa kolmessa vuodessa kumpikin vanhempi erikseen. Tämähän ei lapsilisällä pääse ylittymään, jos lahjoittajiksi ajatellaan molemmat vanhemmat. Sitten jos lahjoittaakin lapselle vasta kun tämä on täysi-ikäinen, niin useamman vuoden säästetty pesämuna voi hyvinkin ylittää verorajan ja sitten lapsi joutuu maksamaan siitä veroa. Ehkä siis kannattaa lahjoittaa joko vähemmän, jotta veroa ei mene tai sitten niin huomattava summa, että veron maksu ei niin paljoa enää kirpaisekaan.
No meidän lasten varallisuus tuskin tulee ihan piakkoin nousemaan sellaisiin lukemiin, että verottaja tai maistraatti alkaisi niistä kiinnostumaan. Jokaisella lapsella on toki oma tilinsä ja sinne olemme tallettaneet kaikki heidän lahjaksi saamansa rahat. Meillä on myös säästöpossuja, joihin säästämme kolikkoja. Lapset saavat niihin laittaa myös itse löytämänsä (joskus luvallsesti myös äidin/isän kukkarosta "löydetyt") ja kodissa pyörivät kolikot. Näistä ei hurjia summia ole tullut, mutta hieman kuitenkin. Kahdelle vanhemmalle lapselle on kertynyt sen verran rahaa, että olemme ostaneet kummallekin kerran osakkeita 500 eurolla. Myös vauvalla on jo arvo-osuustili, mutta osakehankintoja ei ole vieltä tehty. Ehkä kohta ostetaan taas toinen erä osakkeita, niin vauvakin pääsee osakkeenomistajaksi :)
perjantai 25. lokakuuta 2013
Palkkapäivä
Vihdoinkin se odotettu palkkapäivä on täällä. Rahat tulivat tilille ja sujahtivat myös eteenpäin.
Visalasku meni heti maksuun, vaikka eräpäivä olisi ollut vasta ensi viikolla. Yleensä maksan laskut aina vasta eräpäivänä, mutta nyt haluan kiihkeästi Visasta eroon, joten maksoin sen heti pois. Ei tarvitse sitten huolehtia siitä, että eräpäivänä on rahaa tilillä. Visasta erääntyy tässä kuussa reilu 190 euroa, mutta ensi kuun laskua oli jo kertynyt siten, että kokonaissaldo Visalle oli 255,10 euroa. Maksoin samalla siis myös tämän ensi kuussa vasta erääntyvänkin maksun. Nyt Visalla ei ole saldoa ollenkaan ja tarkoitus on olla käyttämättä enää Visaa. Kun alkukeväästä tipun kodinhoidontuelle, niin sillä ei ole enää varaa maksaa mitään Visarästejä. Jouluna tietty tekee tiukkaa, mutta sitten on vain pakko turvautua säästöihin, jos käyttötilin rahat ei riitä.
Se miksi minulle kertyy lähes kuukausittain Visalaskua, johtuu siitä, että haluan maksaa aina ensin itselleni ja vasta sitten muille. Kun tilille tulee rahaa, siirrän sitä heti säätötilille. Annan sen summan tavallaan itselleni ja niilllä rahoilla, jotka jäävät käyttötilille, pitäisi sitten sinnitellä koko kuukausi. Tulen usein maksaneeksi itselleni vähän liian paljon. Kuvittelen, että tulen toimeen vähemmällä ja että rahaa ei kuukaudessa kulu enempää, mutta aina sitä tahtoo kulua. Loppukuusta joudunkin usein turvautumaan Visaan, enkä suinkaan ota säästötililtä. Säästötilin rahat on sellaisia, että niihin en haluaisi koskaan koskea. Ne on "mun omia" rahoja, joita en halua käyttää. Taidan tuntea itseni epäonnistuneeksi, jos niitä joudun käyttämään.
Kuten joskus mainitsinkin varmaan, niin Visani on sellainen, että sille kertynyt saldo pitää maksaa aina heti pois. En siis voi lyhentää saldoa vähitellen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että jos Visasaldo on suuri, niin sen poismaksamiseen menevä raha on pois seuraavan kuukauden rahavarosita, jolloin riski Visan käyttöön kasvaa taas kuun lopussa. Tämän kertainen "Visa-kierteeni" alkoi kesällä, kun maksoin sillä kaikki kesälomamatkan kulut ja Visansaldo huuteli 2 000 eurossa. Elokuussa maksoin siis pari tonnia Visalaskua ja loppukuusta käytin sitä 800 euron edestä, eli aika paljon sain silloin sitä maksuun. Nyt siis Visakierre on tällä kertaa hoidettu ja toivottavasti uutta kierrettä ei hetkeen tulisi.
Visalasku meni heti maksuun, vaikka eräpäivä olisi ollut vasta ensi viikolla. Yleensä maksan laskut aina vasta eräpäivänä, mutta nyt haluan kiihkeästi Visasta eroon, joten maksoin sen heti pois. Ei tarvitse sitten huolehtia siitä, että eräpäivänä on rahaa tilillä. Visasta erääntyy tässä kuussa reilu 190 euroa, mutta ensi kuun laskua oli jo kertynyt siten, että kokonaissaldo Visalle oli 255,10 euroa. Maksoin samalla siis myös tämän ensi kuussa vasta erääntyvänkin maksun. Nyt Visalla ei ole saldoa ollenkaan ja tarkoitus on olla käyttämättä enää Visaa. Kun alkukeväästä tipun kodinhoidontuelle, niin sillä ei ole enää varaa maksaa mitään Visarästejä. Jouluna tietty tekee tiukkaa, mutta sitten on vain pakko turvautua säästöihin, jos käyttötilin rahat ei riitä.
Se miksi minulle kertyy lähes kuukausittain Visalaskua, johtuu siitä, että haluan maksaa aina ensin itselleni ja vasta sitten muille. Kun tilille tulee rahaa, siirrän sitä heti säätötilille. Annan sen summan tavallaan itselleni ja niilllä rahoilla, jotka jäävät käyttötilille, pitäisi sitten sinnitellä koko kuukausi. Tulen usein maksaneeksi itselleni vähän liian paljon. Kuvittelen, että tulen toimeen vähemmällä ja että rahaa ei kuukaudessa kulu enempää, mutta aina sitä tahtoo kulua. Loppukuusta joudunkin usein turvautumaan Visaan, enkä suinkaan ota säästötililtä. Säästötilin rahat on sellaisia, että niihin en haluaisi koskaan koskea. Ne on "mun omia" rahoja, joita en halua käyttää. Taidan tuntea itseni epäonnistuneeksi, jos niitä joudun käyttämään.
Kuten joskus mainitsinkin varmaan, niin Visani on sellainen, että sille kertynyt saldo pitää maksaa aina heti pois. En siis voi lyhentää saldoa vähitellen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että jos Visasaldo on suuri, niin sen poismaksamiseen menevä raha on pois seuraavan kuukauden rahavarosita, jolloin riski Visan käyttöön kasvaa taas kuun lopussa. Tämän kertainen "Visa-kierteeni" alkoi kesällä, kun maksoin sillä kaikki kesälomamatkan kulut ja Visansaldo huuteli 2 000 eurossa. Elokuussa maksoin siis pari tonnia Visalaskua ja loppukuusta käytin sitä 800 euron edestä, eli aika paljon sain silloin sitä maksuun. Nyt siis Visakierre on tällä kertaa hoidettu ja toivottavasti uutta kierrettä ei hetkeen tulisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)