tiistai 7. heinäkuuta 2020

Vararahaston kerryttäminen tökkii

Vararahaston säästäminen on minulla ollut työn alla jo vuosia. Olen blogissakin kirjoittanut sen  kerryttämisestä jo lähes blogin alusta asti, mutta asia ei ole toteutunut toiminnaksi asti. Hyvien kurssinousuvuosien aikana on ollut henkisesti helpompaa säästää kuukausittain rahastoihin ja ETF:iin kuin jättää rahoja lojumaan säästötilille. Olen viime vuosina pyrkinyt maksimoimaan sijoituksiin siirtyvät varat, eikä vararahastoon ole juurikaan jäänyt mitään.

Nyt koronakuukausien aikana on mediassakin puhuttu vararahaston tärkeydestä, jotta elämä jatkuu kohtuullisesti mahdollisesta tulojen tippumisesta huolimatta. Vaikka korona ei ole varsinaisesti minun tuloihini (ainakaan vielä) iskenytkään, on vararahaston tärkeys tullut itsellekin ajankohtaiseksi. Korona-aikana on käteisvaroja säästynyt ehkä tavallista enemmän ja palkkapäivää ei ole joutunut odottamaan yhtä innokkaasti kuin normiarjessa. Toisaalta jos tulot olisivat tippuneet ja niitä olisi joutunut kompensoimaan sijoituksia myymällä, olisi tilanne ollut  kovin toinen kurssilaskun vuoksi. Tällöin myyntii olisi voinut sattua juuri pahimpaan notkahdukseen.

Vararahasto on minulla ollut vuosien aikana noin 2 000- 5 000 euron välillä. Nämä varat eivät ole millään yksittaisellä tilillä vaan rippuina eri käyttö- ja säästötileillä. En oikeastaan ole tarvinnut vararahastoa tässä vuosien varrella, vaikka olenkin varoja päätynyt käyttämään esim. lomamatkojen yhteydessä. Tarpeen vaatiessa olen onnistunut ottamaan tarvittavat rahat kuluvan kuukauden palkasta tai luottokortilla siten, että olen saanut sen maksettua pois ilman korkoja. Olen maksanut luottokortin seuraavana kuukautena pois ja mikäli käytetty luotto oli suurempi kuin siinä kuussa oli varaa lyhentää, olen käyttänyt luottokorttia sen kuun pakollisiin menoihin ja maksanut sitten kyseisen luoton ilman korkomenoja taas pois. Luottokortilla pelaamisella ei säästöön ole mennyt mitään, mutta enpä ole joutunut olemattomaan vararahastoonkaan koskemaan.

Olen miettinyt, että sopiva vararahasto voisi olla noin 3 kuukauden menoja vastaava summa. Tämä voisi aina löytyä tililtä, mikäli jotakin shokeeraavaa tapahtuisi (sairastuminen, lomautus, työttömyys jne). Koska pidän tarkkaa kirjaa menoista, oli vuoden 2019 menot kuukaudessa keskimäärin 2 800 euroa. Tässä ei ole mukana säästöön tai sijoituksiin siirtyneitä varoja eikä yhden lainan lyhennystä (Nordealla joustovaraa, jolloin muutaman kuukauden voi jättää luottoa lyhentämättä). Nyt olen aloittanut vararahaston kerryttämisen  yhdelle tietylle tilille ja aion vähitellen saada sinne 3 kuukautta vastaavan summan säästöön eli 8 400 euroa. Nyt tilillä on yhteensä 4 000 euroa eli reilu puolet puuttuu. Tavoitteena mulla on säästää vararahastoon 300 euroa kuukaudessa, joten varat olisivat kasassa vuoden päästä elokuussa 2021. Se olkoon nyt tämän hetkinen tavoitteeni.

2 kommenttia:

  1. Samat fiilikset olleet itellä. Pidemmän aikaa jo puhunu 10% käteispainotuksesta, puhumattakaan elämiseen kerättävästä puskurista. Oma tavoitesumma on elämisen puskuriin mukavan pyöreä 10 000€. Tuolla summalla ei oikeastaan tarvitsisi pelätä äkillisiä menoja ollenkaan, se riittää kattamaan suuremmankin menolisäyksen. Tällä hetkellä puskuri kasvaa 25€ kuukausivauhtia, joten kovin äkkiä ei olla tavoitteesssa :D

    Olen myös harkinnut, josko pitäisin elämisen puskurin ja sijoituksen käteisvarat yhdessä. Tässä tapauksessa ei voisi ikinä olla all in pörssissä, mutta käteinen eittämättä kasvaisi nopeampaa tahtia ja toisi pelivaraa myös sijoittamiseen. Samalla saisin sijoitusvarallisuuden konkreettisesti osaksi omaa taloutta, nyt olen tiukasti pitänyt sijoittamiseen käytetyt rahat erillään käyttörahoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tehnyt vastaavaa erottelua puskurin ja sijoituksen käteisvarojen kanssa, joten minulla ne ovat kaikki suloisesti sekaisin. Osittain ehkä tästä johtuen ajattelenkin puskurin kasvattamista aina 20 000 euroon asti, jolloin siinä olisi käteispanotus mukana.

      Poista