tiistai 5. marraskuuta 2013

Välittäjät vertailussa

Meillä on suunnitelmissa asunnon osto. Perheasunto kerrostalosta ja kaupungin liepeiltä, mutta kuitenkin läheltä palveluja. Näissä ajatuksissa olemme kahtena sunnuntaina kiertäneet näyttöjä. Olemme käyneet 10 myytävässä kohteessa, tavanneet 12 välittäjää (kahdessa paikassa oli yhden välittäjän sijasta kaksi) ja tutkineet 9 kotia (yhdessä asunnossa on siis käyty kaksi kertaa, kummallakin kerralla eri välittäjä). Näytöillä ei ole juuri tungosta ollut. Ehkä noin viidessä näytössä olemme olleet ainoat katsojat ja vain yhdessä kohteessa (jossa siis kävimme kaksi kertaa) oli ihmisiä lähes ruuhkaksi asti eli ainakin kolme perhekuntaa.

Välittäjät ovat olleet ystävällisiä ja ovat sanoneet käsipäivää meidän tullessa sisälle. He ovat kertoneet ihan riittävästi tietoja asunnosta ja kerran jopa tiedon siitä, että myyjät ovat eronneet ja kumpikin jo muuttaneet omilleen (asunto siis asumaton ja kulut juossee kolmesta kämpästä, joten varmaan kohtuu kiire päästä kämpästä eroon...) Ehkä noin puolet välittäjistä on kysynyt meidän puhelinnumeron ja yksi sähköpostiosoitteenkin.

Päälisin puolin siis kaikki hyvin. Mutta... Kun näytöillä ei juuri ruuhkaa ole ja talousuutiset eivät noususta hehkuta, niin todellisuus on sitä, että asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet ja päivän parasta hintaa ei varmaan enää juuri saa. Silti tuntuu kun välittäjät myisivät kohteitaan ihan vanhan sapluunan mukaisesti. Luottaen siihen, että jollekin tämä kämppä kelpaa, eikä muuta tarvitse tehdä kuin pitää näyttö ja olla kohtelias. Ehkä se palkka tulee tälläkin tavalla maksuun, mutta mä ainakin kaipaisin vähän aktiivisempaa otetta. Nyt välittäjän asiakas on asunnonomistaja, joka myy asuntoa ja välittäjä hakee tälle asunnolle ostajaa. Musta nyt olisi aika välittäjän pitää asiakkaina myös niitä näytöllä kävijöitä. Kartottaa heidän tarpeitaan ja myydä heille heidän tarvitsema asunto, vaikka se olisikin jokin muu kuin juuri näytössä oleva. He kun ovat asuntojen myynnin/ostamisen ammattilaisia, eikä ostajat välttämättä pelkästään jokakoti/oikotie/etuovi-sivuilla surffailemalla kuitenkaan löydä heille sitä parasta ratkaisua.

Näytöillä vain muutama välittäjä on kysynyt meiltä sitä, että onko vanha asunto myyty. (Ei ole, eikä aikomusta myydäkään) Sen jälkeen kun pitäisi heille olla selvää, että mitään estettä uuden ostoon ei ole, niin mitään tehokasta myyntiä ei ala. Kukaan ei ole kysynyt meiltä, millainen tarve meillä on, millainen olisi meidän tarvitsema asunto. Yksi on ehdottanut vähän pienempää asuntoa, kun kerran kahdestaan asutaan. (Mikä selvännäkijä! Piti meitä lapsettomana parina, kun oltiin kahdestaan näytöllä. Ei kai me nyt kolmea alle kouluikäistä roudata mukana näytöillä.) Selväähän on, että yksikään välittäjä ei ole perään soitellut, eikä tämä yhden innokkaan sähköpostinlähettäjän viesti ole ainakaan vielä löytänyt tietään perille. Aika apaattista touhua.

Pohjanoteeraus oli viimeisin näyttö. Kyseessä oli se kohde, jonka olimme jo kerran nähneetkin. Mä jotenkin olen vähitellen lämmennyt sille. Mentiin uudestaan syynäämään paikkaa vähän tarkemmin ja ajatuksissa oli, että voitaisiin ehkä siitä jotain tarjotakin (kyseessä niitä "idiootteja" tarjouskauppakohteita, joista en oikein perusta, mutta minkäs teet). Välittäjä tervehti ihan kohteliaasti ja kysyi heti nimen ja puhelinnumeron. Siihen se sitten jäikin. Näytössä oli muutama muukin pariskunta ja niiltä hän uteli ne perinteiset: onko oma asunto jo myyty. Me olimme näytössä lähes loppuun asti ja viimeksi siinä vielä hitaasti laitettiin kenkiä jalkaan ja katseltiin ympärillemme. Välittäjä oli siinä eteisessä meidän kanssa kahden, mutta ei sanonut sanaakaan, vaikka me siinä jotakin miehen kanssa asunnosta juteltiinkin. Mä olin jotenkin häikäistynyt siitä välittäjän tavasta, jolla hän oli meitä huomaamatta, joten ei tehnyt mieli alkaa keskustelemaan asunnonostosta, vaikka meidän puolelta valmiutta siihen olisi ollutkin. Ei siis tullut kauppoja, eikä tarjousta tehtyä. Eikä näemmä kenenkään muunkaan, kun tarjouskauppakohde on vieläkin lähtöhinnassa.

Myöhemmin mietin, että miksi hän ei ottanut meitä varteen otettavaksi ostajaehdokkaiksi. Me ei oltu ihan ykkösiin puettu (eikä siis ihan varmaan kakkosiinkaan, vaan pikemminkin kolmansiin tai neljänsiin), mutta ei kai enää kukaan nykypäivänä kuvittele, että maksuvalmiuden näkee päältä päin. Ei me mitenkään haistu viinalta ja tupakalta (kumpikaan ei polta ja alkoholiakaan ei mies ihan viikottain käytä, enkä mä ollenkaan imetyksen takia), eikä nyt kuitenkaan ihan miltään huumeidenkäyttäjiltäkään näytetty, vaan ihan tavallisilta työssä käyviltä lapsiperheen vanhemmilta (lue. univelkaa kertynyt kummallakin n. pari kuukautta), mutta jotakin meissä oli. Tai sitten välittäjä ei vaan jaksanut enää keskittyä meihin vaan ajatukset olivat jo muualla. No etsintä jatkukoon.

9 kommenttia:

  1. onpa kyllä käsittämätöntä käytöstä! mulla on enemmänkin kokemuksia liian innokkaista välittäjistä täällä pk-seudulla. mutta välittäjien kirjo on kyllä melkonen ja kaikenlaista kaveria sinne joukkoon mahtuu. yks mitä mä inhoan on se jos välittäjä on tulossa käymään ja vetää röökin juuri ovella ja tumppaa sen sekuntia ennen kuin tulee sisään ja hönkii ne savut sitten mun naamalle. yksi välittäjä taas yritti soittaa mulle 30 kertaa vaikka en ollut mitenkään erityisesti pyytänyt että mulle tarttis soitella, olin sitten tämän esimieheen yhteydessä eikä tämä välittäjä sitten enää olekaan siellä töissä missä silloin oli..
    ja yks taas lähetti noin sata e-mailia tarjoten asuntoja jotka ei täyttänyt meidän kriteereitä jotka me oli hänelle annettu kun niitä kysyi. ihan kivahan se olis jos joku tarjoais meille sopivia mutta jos ne ei oo lähelläkään sitä vaan se mailaa jokaisen asunnon joka sillä tai koko ketjulla on myynnissä ni huh tulee vähän roskapostia.

    jos mä olisin välittäjä niin kyllä ottaisin jokaisen joka näytöllle tulee niin potentiaalisena asiakkaana. en tiedä onko ignooraus mun kohdalla johtunut nuoresta iästä vaiko sitten pukeutumisesta vai molemmista mutta joskus mullakin on kyllä näytöllä ollut olo että mun rahat ei välittäjää kiinnosta.

    vielä täytyy avautua kun viimeksi myytiin asunto välittäjän kautta niin meistä tuntui kuin välittäjä olisi ollut enemmän ostajan puolella kuin meidän jotka kuitenkin välittäjän palkkio maksettiin. sekin oli kyllä nihkeä fiilis.

    huonoista välittäjistä voisi perustaa kokonaisen blogin kyllä.

    VastaaPoista
  2. Tuota yli-innokkuutta mäkin pelkäsin, kun puhelinnumeroa kyselivät, mutta eipä ole vaivaksi käynyt. Ehkä tänne kehä kolmosen taakse ei ole kilpailuhenkisyys vielä tullut.
    Pitäisiköhän itsekin kokeilla LKV-tutkinnon suorittamista. Seuraava koe on 15.11, joten siihen en taida ihan keritä, mutta kevääksi ehkä.

    VastaaPoista
  3. tuohon ei taida keritä. mutta tosiaan eihän tuossa kun maksaa muutaman satasen ja lukee hieman kirjallisuutta ja käy kokeessa.

    VastaaPoista
  4. Mä taidan oikeasti tehdä tuon. Ei se voi pahasta ainakaan olla.

    VastaaPoista
  5. Ei LKV-tutkinto ihan "läpihuutojuttu" ole. Tämä vain tiedoksi heille, jotka niin kuvittelevat. Hyvin hoidettuna työ on vaativaa, mutta erittäin huonosti palkattua nykyään ainakin pääkaupunkiseudun ympäristökunnissa.
    Muuten, tuosta pukeutumisesta on itselläni hupaisa kokemus muutaman vuoden takaa. Mieheni ja minä eli kaksi eläkeläistä polkaisimme Vantaan Varistoon erääseen huonekalukauppaan fillareilla, jotka ovat meidän mieluisimmat kulkuvälineemme. Kysyimme sitten liikkeen alakerrassa seisseeltä miesmyyjältä ruokapöytien ja -tuolien esilläolopaikkaa ja ilmoitimme olevamme kiinnostuneita ko. mööpeleistä. Myyjä ei liikauttanut eväänsäkään, vaan heilautti huolimattomasti kättään yläkerran suuntaan. Kun sitten palasimme yläkerrasta alakertaan toisen myyjän kanssa allekirjoittamaan sopimusta ostoksistamme, niin meitä vähän veltosti kohdelleen myyjän ilme oli näkemisen arvoinen. Ei hän ehkä osannut kuvitella vaatimattomasti puetun pariskunnan ostavan niin nopeasti pöydän, tuolit, kolme sohvaa ja pari muuta tuolia ja pöytää, eikä edes osamaksukaupalla. Myyjän ei kannata katsoa "koiraa karvoista", vai miten sanonta kuuluu.

    VastaaPoista
  6. Olen kuullutkin, että tuo ei ole mitenkään helppo tutkinto ja reputusprosentti on kova. Tämä ei nyt ihan puskista tullut, vaan olen miettinyt tuon tutkinnon suorittamista ennenkin. Sinäänsä olen siis tietoinen, mihin olen ryhtymässä.
    Mä muistan myös yhden ostosreissun. Olin silloin lukiolainen ja menin kaverini kanssa yhteen kalliiksi tiedettyyn vaatekauppaan. Olin sieltä jo aikaisemminkin katsellut yhtä neuletakkia ja olin sitä tarkoituksella lähetenyt ostamaan, kinuttuani rahat vanhemmiltani. Myyjä sitten katseli meitä vähän etäältä ja kun kokeilin sitä neuletakkia päälleni hän tuli sanomaan meille, että olemmeko muuten katsoneet mitä se kokeilemani neuletakki maksaa. Muistin sen myyjän kommentin ja katseen aina kun käytin sitä neuletakkia, eikä se takki enää sitten myöhemmin tuntunutkaan niin ihanalta, kun siitä tuli aina mieleen se nenänvarttaan katsominen.
    Myöhemmin olen miettinyt sitä, että kuka on rikkaampi kuin lukiolainen, jonka ei vielä tarvitse itse rahoittaa hankintojaan ja vanhemmat maksavat kaiken. Ihan toista kuin opiskeluaikana, kun ei enää asukaan kotona.

    VastaaPoista
  7. Voi ei, mulla tuli ihan harmitus lukiolaisen sun puolesta tossa neuletakkijutussa.

    Joo välittäjät on aika sekalaista seurakuntaa.. ainakin näin muutaman asunnon myyneenä ja ostaneena voin sanoa että on vähäsen kokemusta. Eikä niin hyvää. Yhdessä vaiheessa etsittiin asuntoa ja vaikka annettiin välittäjille selkeä kuva siitä että tosissaan etsitään ja saa mielellään ilmoittaa jos sopivia ilmaantuu niin eipä kuulunut kenestäkään pihausta. Enkä usko ettei asuntoja olisi ollut myynnissä. Oma parhain asuntokauppakokemus oli kun ostin kehä kolmosen ulkopuolelta kämppää, ja sillä kertaa olikin tosi miellyttävä kokeneempi välittäjä ja tehokas kuin mikä.

    Käy ihmeessä kokeilemassa sitä tutkinnon suorittamista!

    VastaaPoista
  8. Hyvin osuva arvio välittäjistä. Olemme myyneet omaamme nyt 8 kk erään välittäjän kautta onnistumatta.

    Eräänä päivänä lähetin sitten pomoni käymään kohteeseen seuraavalla näytöllä. Lopputulema oli, että välittäjä ei edes yrittänyt myydä kohdetta - toki esittäytyi ja antoi kohteen esitteen, mutta siihen se jäi. Ei ollut lainkaan kiinnostunut kävijöistä, ei yrittänyt myydä millään tavoin taloa puistomaisella ympäristöllä kaikki palvelut kävelyetäisyydellä etc. Käsittääkseni välittäjän tulee myydä kohdetta!

    Kiinteistövälittäjien ammattitaito on täysin rapautunut ja alalla on sinne kuulumattomia henkilöitä että toimistoja. Välittäjämme kun ei tiennyt edes mikä on vesilukko ja silti myi kylpyhuoneilla ja wc tiloilla varustettuja huoneistoja. Vuosi 2014 pudottaa varmasti osan epäpätevistä markkinoilta. Luulisi, että välittäjillä olisi edes jonkinlaista ammattiylpeyttä suoriutua työstään hyvin vai tuleeko välityspalkkioita taantumasta huolimatta riittävästi jotta ei tarvitse ponnistella lainkaan.

    Kokemusta itselläni on viidestä asunnonvaihdosta, joten jokusen välittäjän kanssa tässä on joutunut asioimaan.

    VastaaPoista
  9. Myyntikohde sai siis teilläkin puhua itse puolestaan...

    VastaaPoista