perjantai 7. helmikuuta 2014

Tavoitteita

Yhdessä kommentissa mua kehoitettiin tekemään sijoitussuunniltelma ja ensin pitäisi miettiä, että mikä on mun säästämisen tavoite. Se tavoitteen asettaminen on ollut vaikeaa, kun tuntuu, että haluan kaikkea, joskaan en aina onneksi heti. En siis usko olevani Kaikki - Heti - Tänne -ihmisiä, vaikka voihan se niinkin olla.

Minun tulee liiaksi katsottua siihen, että mitä haluan joskus kaukana tulevaisuudessa ja nyt päätin, että asetan tavoitteet siihen, mitä haluan että minulla on kun vaihdan seuraavalle vuosikymmenelle, tai paremminkin neljäs vuosikymmen tulee täyteen. Siihen on vielä reilu neljä vuotta aikaa, joten aikaa on, mutta ei mahdottomasti.

Seuraavien neljän vuoden aikana on lapset vielä pieniä ja vaatimukset kohtuullisia, joten säästämiseen pitäisi löytyä rahkeita. Toisaalta nyt menee vielä vuosi, ennen kuin palaan töihin, joten vuosi menee säästämisen suhteen kuralle heti alkumetreillä. Ehkä kannattavampaa olisi tehdä oma suunnitelmansa seuraavalle vuodelle, ettei innostus säästämiseen heti mene, kun tämä tavoite ei tule sen lähemmäksi.

Vuoden päästä palaan töihin ja säästämisen on sitten helpompaa. Tosin haasteita riittää sittenkin. Palkka mulla on tottakai liian alhainen. Oikeasti se on sitä myös oikeasti. Tienaan koulutukseeni nähden liian vähän. Tälle pitäisi tehdä jotakin. Tiedän, että heti hoitovapaalta palatessa mulla ei ole kanttia kovia palkkoja alkaa vaatia, mutta siihen suuntaan pitää mennä. Ennen äitiyslomalle jäämistä tein lähes kahden vuoden ajan lyhennettyä työaikaa, mikä ilkeästi vaikuttaa palkkaan (ei kuitenkaan työmäärään). Säästämisen kannalta houkuttaisi tehdä jatkossa kokoaikaista työtä, mutta ehkä muut elämän arvot painavat enemmän.

Työpäivän lyhentäminen on ollut tarpeen erityisesti siksi, että lasten ei tarvitsisi olla hoidossa ihan mahdottoman kauaa. Mikäli teen kokopäiväisesti töitä, vien lapset hoitoon siinä kahdeksan maissa, mutta pääsisin hakemaan heitä vasta siinä puolikuuden aikaan. Meidän kylän hoitopaikka menee kiinni kuitenkin jo viideltä (vähän voivat joustaa, mutta ei puoltatuntia), joten tuolla työajalla joutuisin viemään heidät kunnan keskustaan, jolloin hoitoon pitäisikin lähteä jo puoli kahdeksalta ja kotona olisimme vasta kuuden jälkeen. Yli kymmenentuntinen päivä ei ole lasten edun mukainen, enkä siksi siis ole siihen lähtenyt. Nyt on kuitenkin ollut puhetta siitä, että lasten isä jäisi vuodeksi kotiin, jolloin mun lyhennetty työaika ei olisi täysi välttämätön. Harkinta siis jatkuu.

Mutta siis niihin tavoitteisiin. Neljän vuotta aikaa ja sitten minulla on....

3 SIJOITUSASUNTOA. Nyt minulla on yksi ja alkupääoma seuraavaan asuntoon on säästetty. Toisen osto voisi olla nyt ajankohtainen. Muutamassa vuodessa toivon voivani säästää seuraavaan asuntoon alkupääoman. Näitä asuntoja en varmaankaan omistaisi yksi vaan yhdessä puolison kanssa, joten tarvitsemani lainan ja pääoman määrä olisi puolet pienempi kuin yksin ostaessa. Korotkin pysyisi kohtuullisena, kun lainan määrä ei olisi tuhottoman suuri. Tulot harmillisesti puolittuvat myös. En ajattele niin, että nämä sijoitusasunnot olisivat jo kokonaan maksettu vaan pankkilainaa olisi varmasti ihan kohtuullisen paljon.

20 000 EURON SIJOITUSSALKKU. Salkku sisältäisi osakkeita, rahastoja ja vaikka ne S-pankin osuuspääomatkin, vaikka ne olen päättänyt "unohtaa".

10 000 EUROA SÄÄSTÖTILILLÄ. Tämä on vararahasto hätätilanteita ja muuttuneita olosuhteita varten.

Näitä kohden olisi nyt tarkoitus mennä. Oletettavaa on, että nämä ehtivät vielä neljän vuoden kuluessa muuttumaan melkoisesti, mutta jotakin osviittaa tästä voisi saada.

Mitä tämän tavoitteen saavuttaminen sitten vaatii? Ehkä sitä pitänee miettiä seuraavaksi.

3 kommenttia:

  1. Tätä suunnitelmaa kannattaa ehkä vähän harkita. Seuraat nähtävästi Terhi Majasalmen oppeja ainakin osittain ja niissä on nätisti sanottuna vähän reikiä.

    Sijoitusten menestyminen perustuu ennen kaikkea fiksulle allokaatiolle. Jos termi ei ole tuttu, kannattaa pidättäytyä sijoittamasta pesoakaan mihinkään ja lukea ainakin muutama perustason sijoitusteos. Suosittelen lämpimästi Marko Eerolan "Paras sijoitus"-kirjaa.

    Allokaation idea on, että sijoitukset jakautuvat tavoitteiden mukaisesti eri omaisuuslajeihin, kuten osakkeisiin, korkoihin, kiinteistöihin, arvometalleihin, raaka-aineisiin jne. Näin sijoitukset on hajautettu eli yhden kohteen meneminen päin prinkkalaa ei kaada koko korttitaloa.

    Sinulla on sijoitusasunto ja haaveilet seuraavista. Asunnot maksavat kymmeniä tai satoja tuhansia, joten piensijoittajalla ne vievät väkisinkin salkusta leijonanosan. Lisäksi piensijoittajan yleensä pitää ostaa sijoitusasunnot velkarahalla eli on pakko käyttää velkavipua. Eli esim. perusfiksun 60 % osakkeet, 30 % korot, 10 % kiinteistöt -allokaation sijaan sinulla salkku olisi jotakuinkin 99 % velkarahalla ostettua kiinteistöä ja loput jotain muuta. Jos et ole piinkova kiinteistöekspertti, joka osaa poimia markkinoilta helmet ja remontoida itse pommit luksuskämpiksi, ei tällainen oikeasti kannata ja on pahimmillaan vaarallista.

    Kolmekymmentä sijoitusasuntoa on varmasti hieno idea ja ilmaista rahaa niin kauan, kun korot ovat alhaalla, vuokralaiset maksukykyisiä ja asuntojen hinnat jatkavat nousuaan. Mutta mitäs sitten, jos Suomen asuntomarkkinat romahtavat ja/tai korot kääntyvät rajuun nousuun? Asunnon voi yrittää myydä, mutta yleensä tilanteessa, jossa olisi pakko myydä, se on juuri silloin vaikeaa tai mahdotonta. Jos asuntoja on paljon ja jokainen niistä lähes täysin lainoitettu, sinulla on parhaimmillaan miljoonia velkaa ja sitä takaamassa kämpät, joiden arvosta on voinut sulaa puolet. Jenkkilän subprime-kriisi lähti juuri tästä: ihmiset ja markkinat uskoivat asuntojen hintojen loputtomaan nousuun ja lainoittivat elämäänsä tai uusia sijoituksia asunnon maksetulla pääomalla. Ja kuinkas kävikään?

    Yleensä sijoitusasunto ei anna todellisten kulujen jälkeen kovin hulppeaa tuottoa ja muissa postauksissa näin näyttäisi olevan totta sinunkin kohdallasi. Halvassa indeksirahastossa tai -ETF:ssä saisit todennäköisesti paremman tuoton ilman tolkutonta riskiä velasta, vuokralaisista tai asuntomarkkinoiden heilahteluista.

    Suomalaisista blogeista kannattaa lukea ajatuksella ainakin Kohti taloudellista riippumattomuutta, Saituri ja Laiska sijoittaja. Ulkomaisista aivan ehdoton on Mr Money Mustache.

    VastaaPoista
  2. Mä olen miettinyt sitä, että mikä on taloudellisesti pahin asia, joka nyt voisi sattua. Se on varmaankin parisuhteen päättyminen (ero/kuolema). Jos tai paremminkin kun parisuhteemme päättyy (suhde ei ole rakoillut, mutta ikuista elämää ei kai kummallekaan ole luvattu) joudun hankkimaan itselleni oman kodin. Nyt siis asumme miehen omistamassa talossa. Minulla ei ole omaa asuntoa, eikä myöskään asuntolainaa, minkä on voinut blogistakin suoraan/epäsuoraan lukea. Mikäli tämä tapahtuisi tässä seuraavan kymmenen - viidentoista vuoden kuluessa, joutuisin hankkimaan isohkon perheasunnon, jotta kaikki lapset mahtuisivat siinä mukavasti asumaan, vaikka jokainen ei omaa huonetta saisikaan.

    Tällöin tarviin rahaa kunnolla ja sitä olen ajatellut saavani noista kahdesta jo hankitusta ja ehkä vielä siitä kolmannesta ostettavasta asunnon puolikkaasta. Nämä kun menevät tod.näk. myyntiin jokatapauksessa kun parisuhde päättyy. Myyntiajankohta ei välttämättä ole silloin paras mahdollinen, mutta sitä ajatellen asunnot on ostettu alueelta jonne itsekin muuttaisin. Ostettava koti olisi siis suhteessa saman arvoinen. Jos hinnat nousevat alueella, niin myös sijoitusasuntojen arvo nousee ja päin vastoin. Pörssissä tämä suhde voi olla tuollon erilainen. Toki paljon positiivisempikin, mutta sen varaan en uskalla laskea.

    Velkaa olen halunnut ottaa, koska uskon, että se lisää vaurastumistani. Siinä on sitä vipua ja toisaalta säästäminen on pakon sanelemaa, enkä pääse siitä lepsuilemaan, vaan lyhennykset on hoidettava ajallaan. Velkaa en kuitenkaan uskaltaisi ottaa oikein mihinkään muuhun kuin asunnonostoon. Pörssiin en uskalla lainarahaa pistää. Lainasaldo mulla on varmaan aika samanmoinen kuin muillakin 30+ kodinostajilla, eli vähän alle 100 000 euroa.

    Siinä olen samaa mieltä, että tuotto noissa asunnoissa ei ole kummoinen. Rikastumaan sillä bisneksellä ei pääse. Toisaalta ne eivät samalla tavalla aiheuta kuluja kuin oma asunto, joten siksi olen aavistuksen plussalla muihin koti-asuntosijoittajiin verrattuna.

    Tarkoituksena ei ole hankkia sijoitusasuntoja mitenkään kymmenittäin, eikä velkaa ole tarkoitus kasvattaa suuriin lukemiin. Kunhan tuon asuntokapeikon saan paikattua.

    Noita indeksirahastoja ja ETF:iä olen harkinnutkin ja varmaan se osuuisi noihin Nordnetin kuukausisäästämisen kautta hankittaviin. Tällä hetkellä kun säästöön ei mitään jää, niin en voi kerralla ostaa isoa settiä, vaan joudun tyytymään näihin naisten annoksiin, eli 50 kuussa. Toisaalta en oikein ymmärrä noita ETF:iä, joten vuoden harjoittelu on varmaan paikallaan. S&P 500 kiinnostaa, mutta taidan olla siinä vähän jälkijunassa, kun sen lukemat hipoo huippuja.

    Lisäoppia on varmaan pakko alkaa hankkimaan, ettei tämä mutu-linja säily pitkiä aikoja.

    VastaaPoista
  3. Itselleni muistiksi vaan kommentoin.

    Sijoitusasuntoja on vieläkin tuo kaksi, eikä kolmas ole mitenkään ajankohtainen. Sijoitussalkku ylitti juuri 25t rajan, joten tämä tavoite on jo heinosti täynnä. Käteisen määrä on nyt tosi pieni. Varmaan vain muutamia tuhansia euroja. Tähän pitää nyt siirtää enemmän rahaa ja unohtaa osakeostot taas hetkeksi.

    VastaaPoista