torstai 27. helmikuuta 2014

Viimeinen mahdollisuus

Eilen kun kuuntelin uutisia, niin tuli väkisinkin mieleen, että onko se vaurastuminen enää minun sukupolvelleni mahdollista. Mikäli minun sukupolveni ei vaurastu, niin lapsilleni se on vielä vaikeampaa...

Uutisissa oli professorin ehdotus, että lapset olisivat elatusvelvollisia vähätuloisista ja iäkkäistä vanhemmistaan. Vanhusten hoitomaksut ovat niin korkeat, että yhteiskunnalla ei ole niitä kauaa varaa maksaa, joten maksuapua halutaan lapsista. Jo nyt lapset auttavat vapaaehtoisesti vanhempiaan, rahallisesti ja hoitaen, mutta ehdotus oli, että tästä tulisi lainsäädännöllinen pakko. Uutisissa haastateltu asiantuntija epäili, että ei tähän voida mennä, kun hoitomaksut voivat todellisuudessa olla 3000-5000 euroon kuukaudessa vanhusta kohden. Lapsilta ei tätä maksua voida periä.

Jotakin tuossa uutisessa on varmaan kuitenkin perää. Hyvinvointiyhteiskunnassa alkaa olla alasajo, kun teolliset työpaikat pakenevat Suomesta. Kuukausi kuukauden jälkeen tulee uutisia lomautuksista, irtisanomisista jne. Toki ne johtuvat pitkälti lamasta, mutta myös rakenneuudistuksesta. Lakkautettua tehdasta tai telakkaa ei laman jälkeenkään perusteta uudelleen, vaan ne työpaikat ovat pysyvästi siirtyneet muualle. Palveluammatteja kyllä riittää, mutta kuka ne lopulta kustantaa, jos lähes kaikki työvoimasta on palveluammateissa. Mistä se raha tänne Suomeen tulee....

Omat vanhempani eivät ole rikkaita, vaan mikäli he hoitokotiin joutuvat ja lapsilta aletaan periä jotakin kustannuksia, vaikka ei kaikkea perittäisikään, niin joudun varmasti maksumieheksi. Joudun maksumieheksi, jos lasten koulutus tulee maksulliseksi, joudun maksumieheksi, kun kaikki elintarvikkeet kallistuvat, joudun maksumieheksi kun verot nousevat, joudun maksumieheksi kun pääomatulojen verotus nousee, joudun maksumieheksi, kun S-bonukset menevät verolle jne. Kulut tulevat varmasti seuraavan 10 vuoden aikana nousemaan roimasti. Eläminen kallistuu, polttoaineet kallistuvat, autoilu kallistuu. Lomalle ei enää jatkossa lähdetä Thaimaahan (en ole tosin koskaan ollutkaan), vaan keskivertoperhe voi ehkä juuri ja juuri päästä säästöillä Keski-Eurooppaan, varakkaimmat ihmiset ehkä Kanarialle.

Valtion velkaantuminen on pysäytettävä, siitä olen samaa mieltä. Tällä tavoin ei voida enää jatkaa. Ihmiset velkaantuvat, kun käyttävät luottoja, kun se on helppoa. Valtiokin nostaa vain menojaan, kun tulojen saaminen veroja korottamalla ja lainaamalla on liian helppoa. Pian keskituloinen ihminen maksaa jo niin paljon veroja ja muita maksuja, että se tie on pian loppuun kuljettu. Muuten keskituloinenkin ihminen huomaa, että sama rahaa jää käteen käy töissä tai ei.

Kustannuksia on vaan ajettava alas. Tosin vastakkain ei aina voi laittaa lapset tai vanhukset, vaan nyt koko valtion byrokratia on perattava tiukalla kammalla. Valtion virastot ja ministeriöt on vähennettävä ensin puoleen ja sitten vielä puoleen. Sieltä ihan varmasti löytyy säästökohteita. Eläkekatto heti voimaan. Julkishallinnon johtajien asunto- ja autoetuihinj sekä muihin palkkioihin kohtuutta (törkeydet ahneus kuriin). Vankeinhoito ulkoistettava ostopaveluna Venäjälle ja vastavuoroisesti myytävä sairaanhoitopaveluita venäläisille rikkaille kovalla rahalla. Maataloustuet pois pieniltä tiloilta. Kaikennäköisten tukiaisten vähentäminen ja järkeistäminen (ei mitään Non-Food tukia; eli tukijärjestelmä, joten pidetään yllä ja vuosittain siihen tulee max 5 hakemusta, byrokratian kulut ovat järjettömät saatavaan hyötyyn nähden.) Kyllä näitä kohteita löytyy ja vasta kun nämä on kaikki tehty ja muutakin, voidaan miettiä, että voidaako lapsilta ja vanhuksilta säästää.

4 kommenttia:

  1. Totta turiset, säästämiskohteita löytyy vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti eduskunta/hallitus ei saa aikaan päätöksiä. Kun kumartaa yhtäälle, pyllistää toisaalle - mutta rohkeutta pyllistämiseen ei löydy. Saa nähdä missä ollaan 10 vuoden päästä - ojassa vai allikossa?

    VastaaPoista
  2. Samanlaiset ajatukset kuin sinulla ovat olleet jo parin vuoden ajan säästämiseni pääasiallisena motiivina. Itselläni on lapsi, joka ei pysty aikuisena elättämään itseään vammansa vuoksi ja haluan olla varma siitä, että hän saa elää ihmisarvoista elämää vaikka tulot tulevat jäämään minimieläkkeeseen. Töissä seuraan koko ajan, miten hyvissä palveluissa ongelmana on aina maksajan löytyminen ja maksajaa on entistä vaikeampaa löytää. Omaan eläkkeeseeni olen lakannut uskomasta jo vuosia sitten - eivätköhän suuret ikäluokat huolehdi siitä, että he lukumääräisellä enemmistöllään valvovat etujaan ja omalle sukupolvelleni jää pelkkä maksajan rooli ja tyhjät kuoret käteen.

    VastaaPoista
  3. Minullakaan ei oman eläkkeen kertymisestä ole suuria luuloja. Jokainen joutuu jatkossa huolehtimaan yhä enemmän itsestään ja läheisistään. Valitettavasti.

    VastaaPoista